Onnex olkoon!!! Olette valinneet LOISTAVAN tavan viettää vuosi tai enemmän ulkomailla. Au pairina olo on kokemusrikasta aikaa ja elämää RIKASTUTTAVAA. Voin sanoa, ettet tule katumaan. Minusta on hienoa, että voin kertoa teille hieman omia ajatuksia ja tapahtumia au pairina olosta. Kiitos Allianssin ihanille ihmisille avusta, jota sain aina kun tarvitsin. Kohdemaakseni valitsin Italian, sillä pistäydyin siellä reilireissullani, ja tietenkin jätin osan sydäntäni kauniille maalle...BELLA ITALIA! Ah!

Perheeni sijaitsi Milanon Liscatessa (n.12 km Milanosta ). Perheekseni kuului isä, äiti ja 3-vuotias tyttö. Ennen lähtöäni minua jännitti, kun tajusin, että nyt todella lähden pois kaikesta tutusta vieraaseen maahan, josta en sitten kuitenkaan paljoa tiennyt. Enkä osannut kieltä! Lentokoneessa kuitenkin jännitykseni laantui ja olin todella innoissani; edessä oli uusi, jännittävä vuosi. Niin minä laskeuduin seikkailunhalu ja perhoset vatsassa Milanoon. En ollut koskaan ollut lentokoneessa, mutta kaikki meni hienosti - kannattaa seurata ohjekylttejä, kulkea muiden perässä ja luottaa itseensä. Minähän osaan! Jos pallo pääsee karkaamaan, ryntää kohteliaasti lähimmän persoonan kylkeen ja kysy neuvoa! Hienosti menee!!!

No, perheen mamma oli minua vastassa portilla ja ryntäsi kaulaani. "Benevuta Sanna!" Olin kyllä hieman hämilläni italialaisesta temperamentista ympärilläni. Puheen sorina ja käsien heiluttelu oli valtava - ensimmäinen hauska ja lämmin kokemus italialaisista. Uudessa kodissani minua odotti isä ja suloinen tyttö, joka riensi ujostelematta luokseni, ja veti minut minulle tarkoitettuun huoneeseen. Laitettuani tavarat paikoilleen, menimme kaikki ruokapöytään jonne minulle oli varattu oma paikka. Perheen äiti oli valmistanut pastaa (con soco) tomaattikastikkeen kera. Muistan sen elävästi, sillä alkuun maku oli minusta hieman omituinen. Olinhan tottunut perinteisiin perunoihin... sain kuitenkin lautaseni tyhjäksi ja huuhtelin kurkkuni kivennäisvedellä. Sekin oli outoa kun ruokajuomana ei ollut maito vaan kivennäisvesi tai viini. Mutta ajan kanssa ruoka ja juoma maistui minusta erittäin herkulliselta!

Ensimmäinen viikko meni ihan perheen kanssa. Totuttelin uuteen kotipaikkaan, ihmisiin ja työhön. Myönnän, että kun puikahdin uuteen petiin, uudessa kodissa, oudossa maassa, pieni ikävän kyynel oli välttämätön. Ikävöinti ei ole pahasta! Anyway, työni oli pääasiassa hoitaa tyttöä n.8 h/p . Usein siivosin myös keittiön. Perheen isä oli paljon poissa ja äiti teki töitä kotoa käsin. Yleensä olin kahden tytön kanssa: leikin ulkoilin ja pidin hänelle seuraa. Työaikani alkoi yleensä klo.9.00–17.00, mutta siestan aikaan minulla oli vapaata muutama tunti ja silloin tyttö yleensä nukkui päiväunia. Lisäksi tein töitä 1–2 iltana/vko ja vapaata minulla oli vain yhtenä päivänä viikossa, yleensä torstai.

Työtä oli todella paljon ja alussa olin todella väsynyt, mutta kun ottaa oikean asenteen ja pitää työstään jaksaa mainiosti. Työpäivän jälkeen vietin usein aikaa perheen seurassa ja he pitivät siitä, että au pair tuntee olonsa kotoisaksi ja mukavaksi heidän kanssaan. Vietin paljon aikaa myös paikallisen nuorison kanssa, vaikka se alkuun tuotti kielellisiä ongelmia, sillä vain harva puhui englantia ja minä kun en osannut italiaa. Onneksi perheeni, myös tyttö, osasi englantia, joten kommunikaatio-ongelmia ei heidän kanssaan tullut valtavasti.

Ystäviä sain myös muutamista au paireista, ja heidän kanssaan vietin vapaapäiviäni Milanossa ja kierrellen Italiaa. En tuntenut itseäni juuri koskaan yksinäiseksi, sillä hakeuduin aina ihmisten joukkoon. Se kannatta todella myös kielellisesti, sillä minä opin italian melko hyvin puolessa vuodessa. Aika Italiassa meni todella nopeasti, ja minä nautin olostani: ihmiset olivat ihania, maa oli kaunis ja tunsin kuuluvani perheeseen. Tulimme todella läheisiksi niin vanhempien kuin tytön ja tytön isovanhempien kanssa. Perheen kanssa myös matkustimme paljon, joten näin Italiasta muutakin kuin Milanon. Pääsinpä piipahtamaan jopa Ranskassa ja Sveitsissäkin.  Perhe vei minua ulos syömään ja järjesti usein jotain jännää ja mielenkiintoista tekemistä. Järjestimme kutsuja ja vietimme aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. ...Ja vaikka se pasta alkuun maistuikin hassulta, niin en koskaan ole syönyt ihanampaa sapuskaa kuin mitä italialaisessa keittiössä valmistetaan.!!! Kaikkeen oli tottuminen, mutta kaikkeen totuin ja lopulta tunsin jo olevani osa italialaista elämäntapaa.

Ongelmia pieniä... niitä tulee aina kaikkialla ja kaikille , mutta niistä tulee vahvemmaksi ja varmemmaksi, kunhan muistaa, ettei tee ongelmia tahallaan. Ongelmat pitää aina selvittää!!!!!!! Puhuminen on paras tapa ja jos on paha olla, tunteistaan saa puhua, ja tunteet saa näyttää!!! Omat mielipiteet on hyvä ilmaista ja on hyvä hieman joustaa. Mutta hey, kohtuus kaikessa. Pidä oikeutesi, mutta älä nipota pienistä asioista. Tekemistä ja kokemista riittää, joten on koti-ikäväkin laantuu ajallaan, mutta kyynel silloin tällöin on hyväksi... JA sitte hymyä! Pää pystyyn ja rohkeasti vaan .Pidä mielesi avoimena ja ole oma itsesi. On hienoa, kun huomaa pärjäävänsä niin suuressa maailmassa.

Kaikkea hyvää sinulle!

- Sanna

Takaisin