OSALLISTUJASIVUT

¡Hola amigos!


Minun au pairiksi lähtö tuli nopeasti: reilun kuukauden päästä löysin itseni Madridista. Kohdemaani Espanjan valitsin, koska halusin täysin erilaiseen maahan mitä Suomi on. Isosiskoni oli viettänyt oman au pair aikansa myös Espanjassa, joten tiesin vähän mitä odottaa. Matkustin Suomen syyssateista vielä lämpimään Madridiin. Kyynel vierähti poskelleni, kun ajattelin tulevia kuukausia.

Ensimmäiseen perheeseeni kuului isä, äiti sekä 3- ja 8-vuotiaat pojat. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat pahimmat. Tuntui ettei mikään suju. Onneksi jo viikon oleskelun jälkeen pääsin kelikurssille kolmena päivänä viikossa ja tutustuin muihin au paireihin. Suomalaisen tytön, Susannan, kanssa vietin muutenkin paljon vapaa-aikaani. Ensimmäisen kuukauden alkoivat vaikeudet perheeni kanssa. 3-vuotiaan pojan ja minun kemiat eivät ollenkaan pelanneet yhteen. Kun vielä perheen äiti alkoi teettää minulla liikaa töitä, oli mittani täysi. Harkitsin perheen vaihtoa pitkään. Lopulta tulin siihen tulokseen, etten halua viettää koko au pair aikaani pahalla mielellä. Marraskuun puolivälissä marssin kohdemaani au pair toimistoon ja kerroin haluavani vaihtaa perhettä. Aluksi toimiston henkilökunta ei suhtautunut pyyntööni ollenkaan vakavasti. Mutta onneksi he lopulta tajusivat tilanteeni ja alkoivat etsiä minulle uutta perhettä. Niinpä matkustin 200:n kilometrin päähän Madridista, 70000:n asukkaan Ciudad Realiin.

Aluksi en ollut ollenkaan ihastunut kaupungin vaihdosta. Mutta jo viikon päästä saapumisestani olin erittäin tyytyväinen. Uusi perhe oli mahtava! Äiti, isä ja kaksi poikaa tässäkin, tosin pojat olivat huomattavasti vanhempia: 12-ja 14-vuotiaita. Heti aluksi tunsin itseni tervetulleeksi. Tällä perheellä oli ollut aiemminkin au pair ja vieläpä Suomesta, joten he tiesivät mitä au pairilta voi vaatia. Ainut haitta puoli kaupungin vaihdossa oli etten päässyt vasta kun helmikuun alusta aloittamaan kielikurssin. Arkipäivien rytmi vakiintui nopeasti. Aamulla herätin pojat ja tein heille aamupalaa. Siivosin pintapuolisesti heidän ja oman huoneeni. Muutaman kerran viikossa silitin poikien vaatteet. Iltapäivällä autoin perheen äitiä ruuan laitossa ja sen siivoaminen olikin minun heiniäni. Tosin joskus perheen isä halusi välttämättä hoitaa sen. Illalla poikien tultua koulusta opiskelimme englantia (paitsi ei perjantaisin). Yhdeksän ja kymmenen välillä tein heille ilta ruoan ja siinä ne minun työt sitten olivatkin. Perheellä kävi kolme kertaa viikossa siivooja ja perheen äiti sanoikin minulle heti aluksi ettei minun tarvitse raataa vaan käski nauttia au pair ajastani. Viikonloput olivat aina vapaita.

Joulu–tammikuussa olin paljon perheen ja heidän ystäviensä kanssa. Madridissa kävin ainakin joka toinen viikonloppu. Joulun aikaan sain huomata konkreettisesti mitä tarkoitetaan au pairien lihomisella. Joulun aiheuttama koti-ikävä ja jouluruoat saivat painoni nousemaan todella reippaasti. Helmikuun alusta aloitimmekin perheen äidin kanssa yhteisen dieetin ja kyllä siitä jotain hyötyä olikin. Helmikuun alussa pääsin siis myös kielikurssille ja samoihin aikoihin tutustuin paikallisiin nuoriin. Madridissa käynnit vähenivät, kun siellä ollut ystäväni palasi Suomeen. Kielikurssilla kävin kolmesti viikossa. Muita au paireja kurssilla ei ollut. Vain irlantilaisia nuoria, jotka toimivat englantilaisen kielikoulun opettajina. Viikonloput aloin viettää paikallisten ystävieni kanssa.

Viihdyin hyvin ja äkkiä huomasin lähtöpäivän olevan jo lähellä. Haikein mielin erosin perheestäni, ystävistäni ja hyvästä espanjalaisesta ruoasta. Laukkuun pakkasin senjorita-julisteen lisäksi kasan uusien ystävieni osoitteita ja ihania muistoja. Lentokentällä pystyin hoitamaan lähtöselvityksen espanjaksi, joten ei aika kielen oppimisen kannalta ainakaan hukkaan mennyt. Itse olisin valmis lähtemään au pairiksi uudelleen vaikka heti. Kaikille lähtijöille haluaisin sanoa, ettei au pair aika ole lomamatka, vaan kyllä se arki sielläkin asettuu uomiinsa yllättävän nopeasti. Tarvitset hivenen rohkeutta, paljon huumorintajua  ja roppakaupalla suomalaista sisua! (Äläkä unohda salmiakkia).

- Tiina-Maria

Takaisin



KOKEMUKSIA


Kokemuksia
Lue lisää

Nuoriso.fi