Ennen lähtöpäivää ajatukseni olivat sekaisin ja vatsassa lenteli miljoona perhosta. Olin kuitenkin onnellinen ja jännittynyt; vihdoinkin olin ottamassa askelta kohti itsenäistymistä, kansainvälistymistä ja vastuuta omasta tulevaisuudestani. Tunsin jopa pelonsekaista tunnetta… En pettynyt enkä kauhistunut perheeseen saavuttuani. Perhe oli lämmin ja "normaali". Ihmiset ovat tavallaan samanlaisia kaikkialla. Ystävällisyys ja kohteliaisuus ovat yleisinhimillisiä piirteitä! Kysyin rohkeasti mieltäni askarruttavista asioista ja kerroin itsestäni sekä Suomesta paljon. Taskuraha osoittautui äkkiä liian pieneksi, sillä alkuhuumassa ostin hieman Suomen hintoja halvempia CD:itä ja vaatteita. Joten, kesätyöt tms. ennen au pairiksi lähtöä kannattaa! Ja järki käteen, vai osteletko tavaroita Suomessakin tuosta vain rahojasi laskematta?! Huuma kuuluu samaan "lomafiilikseen" mikä iskee etelän turisteihin…

Vapaa-aika kului mukavasti kaupunki kierrellessä ja katsellessa muiden au pairien kanssa. Myös kaupoissa kiertely, museoissa käynti ja hampurilais- ym. paikkojen vertailu (kulinaristien hommaa!) oli mukavaa. Välillä vapaa-aika (minulla oli iltapäivä vapaata) kului kotona ja huoneessa lukien, kirjoittaen kirjeitä ja päiväkirjaa, kuunnellen musiikkia ja katsellen TV:tä. Juoksulenkki silloin tällöin maistui hyvältä, samoin nokkaunet. Iltaisin ja öisin tuli kierrettyä pieniä pubeja sekä suuria discoja. Ajan kanssa löytyi omat suosikit ja joskus saatoin käydä siiderillä ystävieni kanssa keskellä viikkoakin. Kotiintuloaikoja minulta ei yleensä kyselty (saattoi mennä aamukahdeksaankin!), mutta ennen lähtöä kerroin kohteliaasti meneväni ulos sen ja sen ystävän kanssa. Aamulla joskus kerroin nukkuneeni vain silmänräpäyksen ja saimme perheen vanhempien kanssa aikaiseksi "nostalgiahetken": "Kun minä olin opiskelija, muistan kun kerran…"

Perheessäni oli kolme lasta, 2-vuotias Eduardo, 6-vuotias Isabel ja 8-vuotias Monica. Saattelin tytöt aamuisin koulutielle huolehtien pukemisesta ja hiuksista. Työt jatkuivat viideltä pikku-Edun kanssa puistoon menemällä, myöhemmin "suihkusodalla" lasten kanssa ja illallisella, jonka valmistin. Se koostui yleensä leivästä, juustosta, erilaisista lihavalmisteista ja jogurtista, eli "iltapala" paremminkin. Hampaiden pesun ja videon katselun jälkeen oli nukkumaanmenoaika ja joskus kerroin ekstra-iltasadun. Kello 21 olin "vapaa". Viikonloppuna olin iltalapsenvahtina joko pe tai la, ja kerroin todella pitkän iltasadun. Keksiminen otti joskus voimille, mutta elvytti mielikuvitustani! En osannut sanaakaan espanjaa tullessani ja lapsille puhuin englantia. Vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja ja osasivat erinomaista englantia. Tytötkin osasivat alkeita. Pikku-Edu oppi yhtaikaa espanjaa ja englantia, tytöt puhuivat 8 kk:n jälkeen todella hyvää englantia ikäisikseen ja minultakin espanja sujui…

Olin kolme ensimmäistä kuukautta yhteystoimiston kielikurssilla. Ostin kirjan ja joululoman tultua väliin ajattelin säästää rahaa ja jatkoin itseopiskelijana. Suomesta apunani olivat kielioppikirja ja sanakirja. Perheeni äiti tarkasti tehtäviä mielellään ja neuvoi tarvittaessa. Opin kieltä melko hyvin ja kuulin sitä ympärilläni koko ajan. Ostin myös paljon aikakauslehtiä (joista osan toin Suomeen mukanani). Kielikouluja on Madrid pullollaan, mutta minun ratkaisuni oli säästää rahaa ja suunnitelma toimi kohdallani hienosti. Au pair ystävien lisäksi sain espanjalaisia ystäviä vasta parina viimeisenä kuukautena. En osannut kieltä ja harva osasi englantia hyvin, joten kommunikointi oli vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa opin enemmän ja rohkaistuin avaamaan suuni. Eräästä kivasta pikku-discosta löysin Miguelin, Oscarin, Patrician, Estherin ja Danielin. Olemme kirjeenvaihdossa ja he suunnittelevat kesälomaa Suomessa…

Tein "pakolliset" matkat lähimpiin kaupunkeihin ja kyliin Madridin ympäristössä. Toledoon, Segoviaan ja muihin ikimuistoisiin paikkoihin pääsee nopeasti junalla, ja ei maksa paljon! Jouluna lähdimme perheen "kesämökille" Málagaan. Oli liian viileää rantalomalle, mutta ehdin hieman tutustua kaupunkiin ja mereen ennen paluutani uudenvuoden juhlintaan Madridiin. Matkustin 600 km bussilla, 7 tuntia jalat särkien (bussi oli kyllä moderni!), ja hinta Euro26-korttia vilauttamalla todella edullinen!!! Huhtikuussa ystäväni perhe Suomesta tuli lomailemaan Benidormiin. Au pair ystäväni oli myös lomalla isäntäperheensä kanssa reilu 100 km Benidormista. Sain tekstiviestin kännykkääni Madridiin: "Tule tänne!". Hetken epäröityäni kysyin lomaa ja seuraavana aamuna klo 10 istuinkin bussissa matkalla kohti rannikkoa. Viikon helteinen aurinkoloma oli kuin unelma!! Edestakainen lippu (matkaa yhteensä 950 km) jälleen todella edullinen!!! Matkustaminen junalla tai bussilla Herkules- tms. kortin kanssa on taloudelliselta kannalta erittäin suositeltavaa!

Puhelimen käytöstä vinkkiä sen verran, että ellet ole hyvissä varoissa, jätä kännykkä Suomeen! Tai älä juuri käytä sitä tekstiviestejä enempää…Tein suuren virheen, jonka vanhempani konkreettisesti saivat maksaa!!! Perheen kanssa voi sopia puhelimen käytöstä. Paikallispuhelut ovat halpoja ja halpoja puhelinautomaatteja on joka kadunkulmassa! Nyt neljä kuukautta Suomessa oltuani ja opiskelut aloitettuani alan toipua eron jättämästä ikävästä. Pois lähteminen oli minulle vaikeaa ja kaipaan suunnattomasti lapsia sekä ystäviäni, mutta myös suosikkidiscoani, lempipuistoani, tiettyjä tv-ohjelmia ja ruokia… Onneksi mukanani oli kamera, otin yli 10 rullaa kuvia! Kirjoitan kirjeitä ja vaihdan valokuvia uusien ystävieni kanssa. Onneksi "palasin Suomeen" jo maaliskuussa aloittaessani pääsykokeisiin lukemisen (mikä onnistui hyvin ja kannatti!), mutta mieleni ei tehnyt enää takaisin "pieneen, ankeaan Suomeen"; olin tullut liian "espanjalaiseksi". Mutta nyt oma maa on taas mansikka ja Espanja hyvä kakkonen! Lohduttaudun usein ajatuksella, että joskus palaan takaisin lomalle tai töihin Espanjaan. Aionkin harkita yliopisto-opintoja Madridissa aivan vakavasti. Puolet sydäntäni jäi sinne ja ilman kokonaista sydäntä ei kukaan pysty elämään!!!

Asioita, jotka aluksi oudoksuttavat/pelottavat/ärsyttävät… Mutta joita ilman et enää voi elää, kun paluu Suomeen koittaa!

• kieli ongelmineen 
• ihmeelliset tavat ja "rituaalit" 
• tv-ohjelmat ja lehdet 
• ihmisten pukeutumistyylit 
• ruuat! 
• aurinkoinen sää tai "kumoonkaatava" tuuli… 
• pubien ja discojen runsaus ja erilaisuus 
• kaupassa tms. asiointi 
• erilainen ulkonäkö 
• musiikki! 
• hintataso 
• erityiset tavarat, joita ei Suomesta saa 
• uudet ihmiset… 

Kaipaan niin kovasti ruokia kuten Tortilla de patatas ja Natillas (perunamunakas ja eräänlainen vanukas), nuorten tv-sarjaa Al Salir de Clase ja perhesarjaa Companeros, Gatuperio-discoa ja ystäviäni Miguelia ja Oscaria siellä, halpoja karkkeja ja drinkkejä, sisällä tohvelit jalassa kulkemista, lasten kiusaamista ja hyvänyön suukkoja, vuodesohvaani, Retiro-puistoa, Burger Kingiä, halpoja kenkiä, poskipusuja ja Hola!-tervehdyksiä… Minulla on kaksi kotimaata tapoineen ja tottumuksineen!

- La chica loca finlandesa

Takaisin