Minua au pair -kesä alkoi kiehtoa sitä edeltäneenä syksynä. Tunne oli, että pakko päästä näkemään maailmaa ja hakemaan uusia kokemuksia. Halusin myös koittaa itsenäistä elämää. Ja nyt jälkeenpäin puntaroidessani vastauksia odotuksiini, voin sanoa, että se oli mahtava kokemus - se opetti katselemaan Suomea ja suomalaisuutta uudesta näkökulmasta, itsenäisyyteen ja monta muuta asiaa. Ennen lähtöä minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia. Ja kolmen kuukauden odottamisen jälkeen olin jo luopunut ajatuksesta lähteä, koska perhettä ei kuulunut. Olin suunnitellut kesäksi jo aivan muuta ohjelmaa, kunnes eräänä perjantaina minä sain puhelinsoiton ja silloin sitä mentiin. Lähdettävä oli niin nopeasti kuin mahdollista - mutta liput, vakuutukset yms. olivat vielä hankkimatta. Mutta hyvin kaikki järjestyi ja olin Englannissa jo seuraavana keskiviikkona. 

Jos mietit lähteäkö vai ei, niin unohda se jälkimmäinen vaihtoehto kokonaan. Vaan lähde ilman mitään ennakko-odotuksia ja -käsityksiä, koska silloin sinulla on kaikista helpointa sopeutua uusiin ihmisiin ja kulttuuriin. Minulla nimittäin kävi pieni pettymys paikan suhteen. Papereista luettuna, kaikki näytti ihanalta ja viihtyisältä, mutta… Saavuttuamme lentokentältä perheen kotiin, kysyin itseltäni pari kertaa, että onko tuo talo todella se, jossa asun. Se nimittäin oli vanha, ränsistynyt kummitustaloa muistuttava "linnake", keskellä lehmiä, hevosia ja lampaita. Mutta kyllä se muuttui minullekin kodiksi kun aikaa kului ja sain muutettua asenteitani.

Vietin vapaa-aikaani melko paljon yksinäni, mutta kyllä sitä tuli reissattua sinne ja tänne. Onneksi minulla oli useampi kaveri samaan aikaan Englannissa! Mutta he olivat Lontoon seudulla ja minä olin kahden tunnin junamatkan päässä, ettei sitä aina vapaa-aikana nähty toisiamme. Paikallisiin nuoriin en tutustunut, koska siinä lähellä ei asunut ketään, mutta Lontoossa Merimieskirkolla tutustuin toisiin suomalaisiin, jotka olivat moni samassa tilanteessa kuin minä.

Me emme keskustelleet perheemme kanssa kesän alussa ollenkaan työtehtävistäni yms. Välillä se toi pieniä hankaluuksia, mutta minä tein melko omatoimisesti kaikkea; laitoin ruokaa, hoidin lapsia, pyykkäsin yms. Minun ei tarvinnut siivota kertaakaan, koska perheeni isoäiti kävi kaksi kertaa viikossa siivoamassa. Kaiken kaikkiaan kesä oli todella mahtava, sitä kaikkea ei osaa sanoa sanoin mitä se antoi. Jokaisen au pair -jakso on tietenkin erilainen, mutta se on mahtava kokemus - äläkä kulje tilaisuutesi ohi! Jos et lähde silloin, kun se mahdollisuus tulee ekan kerran eteesi, niin jäät paljosta vaille. 

Pakatessasi laukkuja pakkaa niihin paljon rohkeutta ja päättäväisyyttä. Jokainen joka päättää ja haluaa tehdä jotakin tulee pärjäämään vaikeissakin tilanteissa.

Jos olet lähdössä tai suunnittelet lähtöäsi niin mene! Hyvää matkaa, nauti. Ja olen varma ettet tule koskaan katumaan sitä tekoasi!

- Lotta

Takaisin