Yhdeksän kuukautta Belgian maaseudulla on valitettavasti ohi. Ranskankielinen perheeni oli todella mukava, vaikka aluksi hirvittikin lähteä paimentamaan kolmea poikaa suhteellisen vähällä lastenhoitokokemuksella ja vähän ruosteessa olevilla ranskantaidoilla. Ennen lähtöäni juttelin perheen edellisen au pairin kanssa, ja mieleni rauhoittui vähän, sillä sain kuulla heistä pelkkää hyvää. Kielitaitonikin palautui ja parantui todella nopeasti, olinhan päivät ranskankielisessä koulussa, opiskelemassa tulevien opettajien kanssa. Koulupaikka oli unelmien täyttymys, sillä opettaja minusta tulee vielä joskus. Pojat olivat 1,5v, 2,5v ja 5v. Perheen äiti oli lääkäri ja isä insinööri, molemmat tekivät pitkää työpäivää. Perheessämme kävi siivooja, joka myös silitti pyykit (jotka äiti pesi..).

Minun töihini ei kuulunut kuin lasten kanssa olo, heidän kylvettäminen ja lelujen järjesteleminen pois jaloista. Joskus tein myös ruuan koko perheelle, jos vanhempien työvuorot venyivät. Yhden illan viikossa olin lastenvahtina vanhempien lähtiessä melkein suoraan töistä kuoroharjoituksiin. Tällöin annoin ruuan (joskus myös tein sen) ja leikkien ja iltasadun jälkeen laitoin pojat nukkumaan. Yksi viikonloppu kuukaudesta oli äidin päivystysviikonloppu, jolloin olin kotosalla siltä varalta, että äiti joutuisi töihin. Muuten sain mennä miten halusin, tosin tämä perhe oli itsekin aina menossa ja usein olimmekin koko porukalla tuttavien tai sukulaisten luona tai meillä oli vieraita. Kyläilyreissuille sain mennä halutessani mukaan ja jos meillä oli talo tyhjänä, sain pyytää kavereitani kylään (kaverit saivat käydä, vaikkei talo olisikaan ollut tyhjä). Uudeksi vuodeksi jäin talonvahdiksi pienimmän pojan kanssa ja sain pyytää kaksi muuta au pairia yöksi kylään (mitä nämä kaverit ihmettelevät vieläkin, kun heille ei päässyt edes yksi kaveri yökylään, vaikka perhe olisi ollut kotonakin. Meidän porukat sitä vastoin jätti meille ison siideripullon ja belgialaista suklaata, ja sano myös, et baarikaappia saa tarpeen vaatiessa verottaa!!).. ;-)

Tavallinen päivä kului suunnilleen näin: Heräsin aamuisin 6.15 (se oli vaikeinta koko vuoden ajan, sillä en ole koskaan ollut aamuvirkku) ja menin herättämään nuorimman pojan, puin hänet ja mentiin aamupalalle. Vanhemmat lähtivät töihin seitsemän jälkeen, äiti ajoi pienimmän hoitotädille työmatkallaan. Kun vanhemmat olivat lähteneet, tein eväät isommille pojille kouluun ja menin herättelemään heidät noin 7.30. Kun vaatteet oli puettu ja aamupala syöty, ajoin pojat kouluun ja lähdin samaa matkaa omaan kouluuni. Olin koululla enintään kolmeen saakka, jonka jälkeen lähdin hakemaan poikia heidän koulustaan. Usein menin poikien koululle vähän aikaisemmin, ja pelasin isojen eskarilaisten kanssa lautapelejä tai luin satuja koko luokalle opettajan herätellessä pienimpiä päiväunilta.. Koulun jälkeen mentiin kotiin, jossa leikittiin siihen saakka, kunnes toinen vanhemmista (yleensä äiti pienimmän kanssa) tuli kotiin. Leikin lasten kanssa äidin tehdessä ruokaa, joskus isä tuli kotiin ennen ruokailua ja söimme kaikki yhdessä, muuten lapset söivät ensin. Lapset menivät ruuan jälkeen nukkumaan ja pojat saivat itse valita kuka lukee iltasadun. Lasten nukkuessa järjestelin lelut paikoilleen ja siivosin ruokapöydän.

Varsinaisia työaikoja mulla ei ollut. Jos olin kotona, olin yleensä perheen parissa, leikkimässä tai kävelyllä lasten (en välttämättä kaikkien kolmen) kanssa. Tietokone, internet, polttava cd-asema, telkkari, laaja cd-hylly ym, olivat mun vapaassa käytössä aina kun ne olivat vapaina. Auto oli koko ajan omassa käytössäni. Koska olin kokopäiväisesti koulussa (tosin vapaana oppilaana en joutunut selittelemään poissaoloja, ja rehtori sanoikin, että jos mulla on joskus jotain parempaa tekemistä kuin koulussa olo, niin siitä vaan!), harrastuksia en kerännyt paljonkaan. Huilutunneilla kävin paikallisessa musiikkiopistossa. Opin todella paljon belgialaisesta musiikista ja opettajastani tuli innokas Suomi-fani..

Vuoden aikana ehdin myös tutustua Belgiaan ja sen muutamiin naapurimaihin. Amsterdamissa ja Antwerpenissa kävin neljän päivän reissuilla, Luxembourgissa kävimme suomalaisten aupair-kavereiden kanssa päiväreissulla, samoin kun Gentissä ja SixFlags-huvipuistossa. Bryssel tuli tutuksi, vaikka sinne olikin meiltä matkaa junalla kaksi tuntia. Jopa niin tutuksi, että kun viimeisenä koulupäivänä kävimme luokkani kanssa Brysselissä, jouduin toimimaan oppaana heille, heidän pääkaupungissaan!

Vuosi oli todella mahtava, enkä ole hetkeäkään katunut lähtöäni, vaikka jotkut päivät olivatkin aika rankkoja. Mutta niinhän se olisi ollut täällä koto-Suomessakin! Sain reissulta paljon ystäviä, sekä belgialaisia että suomalaisia. Paikallisista ensimmäiset lupautuivat käymään Suomessa jo ensi kesänä (mukaanlukien perheeni..). Saattaa tosin olla, että menen sitä ennen käymään siellä.

Aurinkoisin terveisin,
Sanna