Tästä se kaikki lähti..

Eräänä vapaapäivänäni lähdin kylään kummitätini luokse. Puhuimme paljon ja kaikesta. Puheenaiheeksi tuli myös kummitätini au pair vuosi Belgiassa. Hän oli au pairina poikaystävänsä ollessa armeijassa. Ajatus vastaavasta järjestelystä jäi pyörimään päähäni. Tämän keskustelun jälkeen aloin miettimään asioiden + ja - puolia au pairiksi lähtöä ajatellen. Poikaystäväni lähtisi pian armeijaan, olen asunut hänen luonaan nyt, miten osaisin asua enää vanhempieni luona, töihin kulkeminen olisi paljon vaikeampaa kotoani, myöhemmin olisivat opiskelut esteenä....
Kyselin poikaystävältäni, mitä mieltä hän olisi jos lähtisin au pairiksi? Koskaan en saanut mielestäni kunnollista, tarpeeksi kattavaa, vastausta. Hän aina sanoi "Jos haluat mennä, niin menet". Varmistelin myös monesti, että odottaisiko hän minua varmasti täällä Suomessa, vaikka tiesinhän minä sisimmässäni vastauksen jo valmiiksi, "Kyllä!". Ja joskus mielessäni totesinkin, että jos suhteemme ei tulevaa puolen vuoden eroa kestäisi, ei sitä ole tarkoitettukaan kestämään. Uskon välimatkan vain vahvistavan suhdettamme entisestään.

Näiden ja monien muiden mietiskelyiden jälkeen päätin ja järkeilin, että tuleva kevät 2012 olisi mahdollisesti ainoa ajankohta, jolloin voisin lähteä huolettomasti ulkomaille. Niimpä päätin hakeutua Allianssin Au pair Eurooppa -ohjelmaan ja kohdemaaksi valitsin Iso-Britannian. Olin miettinyt myös Australiaa, jossa olisi mielestäni ihana päästä käymään. Tämä vaihtoehto jäi pois kuitenkin, sillä haluan hakea keväällä myös kouluun ja pääsykokeita ei voi ulkomailta suorittaa. Englannista on sentään kohtuullisen lyhyt lentoaika Suomeen pääsykokeita varten.

Hakuprosessi pyörähti käyntiin lokakuussa. Hakemusteni perusteella Allianssi yrittäisi etsiä minulle mahdollisimman sopivan perheen, johon pääsisin au pairiksi.

Perhe löytyi Worthingista!

Aikaisemmin kerroin Allianssin etsivän minulle perhettä Englannista. Sain heidän kauttaan monia perhe-ehdotuksia, mutta yksikään niistä ei tuntunut sopivalta, siltä että voisin viihtyä heidän luonaan puoli vuotta ongelmitta. Tosin, yhteen perheeseen olin yhteydessä, mutta he olivat ilmeisesti jo löytäneet toisen au pairin kun eivät sähköpostiini mitään vastanneet.

Allianssin kanssa yhteistyötä tekevä SmartAupairs -järjestö hoitaa Englannissa au pair järjestelyitä ja he ovat viesteissään muistuttaneetkin, että kaikki perheet eivät välttämättä vastaa yhteydenottoihin.

- -
Olen löytänyt perheen englannista. Tämä kävi tosin täysin sattumalta. Isäni kertoi kuulleensa, että hänen entisen työkaverinsa sisko etsisi au pairia juurikin Englannissa. Siltä istumalta lähdinkin heti soittamaan isän työkaverille kyselläkseni, että oliko hänen siskollaan vielä au pairin tarvetta. Ja minun onnekseni vastaus oli "KYLLÄ". Hän lupasi olla yhteydessä siskoonsa ja kertoa minun olevan kiinnostunut paikasta. Parin päivän päästä perheen äiti soitti minulle ja puhuimme varmaankin tunnin puhelimsessa. Keskustelu tuntui minusta todella luontevalta ja mukavalta. Perheeseen kuuluu äiti ja 7-vuotias tyttö. Päätehtäväni olisi huolehtia tytön saattamisesta kouluun ja hakemisesta. Iltaisin viettäisin hänen kanssaan aikaa ennen kuin äiti tulisi töistä kotiin. Puhelun loppu puolella hän sanoi, miettivänsä asiaa vielä tämän illan, mutta jatkoikin samaan hengenvetoon, että olisi kovin mielissäään, jos tulisin heidän perheeseensä. En ollut osannut odottaa, että hän tekisi pääätöksen heti puhelun aikana! Tunteet olivat sekavat, olin iloinen, jännittynyt, järkyttynyt, innoissani. Minua itketti ja nauratti samaan aikaan.

Vaikka löysin perheen Allianssin au pair -ohjelman ulkopuolelta, sovimme perheen äidin kanssa, että koittaisimme järjestää asiat niin, että järjestöt ovat sopimuksemme takana. Tämä järjestely tuo vielä lisää varmuutta olemiseeni au pairina. Järjestö auttaa, jos tulee perheen kanssa joitakin ongelmatilanteita tai muita ongelmia yleensäkin ulkomailla ollessa.

JA asiat saatin järjestettyäkin nyt niin, että olemme järjestöjen kirjoilla. Kaikki tuntuu sujuvan liiankin hyvin ja huolettomasti. Nyt vain lentolippuja varaamaan ja tammikuussa kohti etelä-Englantia!

Matkajärjestelyitä joulun lomassa

Joulu tuli ja meni! Sain tärkeimmät asiat matkajärjestelyistä hoidettua jouluviikolla eli lentolippu ja matkavakuutus on hankittu. Aatonaattona tapasin myös tulevan perheeni Helsingissä. He tulivat viettämään joulua Suomeen ja sovimme tapaamisen Helsinkiin, Lasipalatsin kahvilaan, ennen kuin heidän täytyi jatkaa matkaa joulun viettoon.

Juttutuokiomme sujui mukavasti ja tunnin mittainen hetki tuntui kuluvan hetkessä. Keskustelimme ihan niitä näitä ja tärkeintä tapaamisessahan oli, että perhe näkee minut ja minä heidät. Puhetta riitti ja tunnelma oli rento. Minulle jäi todella hyvä fiilis tapaamisestamme, enkä jännitä lähtöäni enää läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Tyttö todella on hämmästyttävän suloinen ja kiltin oloinen, vaikkakin ujosteli minua aluksi. Näin myös kuvia kodistamme :) Tulen varmasti viihtymään heidän luonaan.

Tapaamisen jälkeen suuntasin junalla kotia kohti. Äiti tuli hakemaan minut junalta ja kävimme vielä selvittämässä matkavakuutusasiaa vakuutus yhtiössä. Olin käynyt jo torstaina kyselemässä asiasta, mutta se vaikutti niin monimutkaiselta ja vaikealta, että tarvitsisin toiset korvat ja aivot ymmärtämään vakuutusasian. Niimpä kävimme äidin kanssa siellä vielä uudestaan ja saimme vakuutukset, vaikka siinä aikaa menikin meillä kaikilla (niin minulla, äidillä kuin vakuutusneuvojallakin) aikaa ymmärtää mikä vakuutus olisi järkevin näin pitkäksi ajaksi. Kuitenkin nyt vakuutus on hankittu ja yksi huolen aihe vähemmän.

Torstaina ostin myös lennon London-Gatwickille, lähtöpäivä olisi siis 8.tammikuuta Helsinki-Vantaa lentoasemalta. Lentolipunkaan ostaminen ei tietenkään voinut onnistua liian helposti, sillä kun olin täyttänyt jo kaikki tietoni ja oli vuorossa lipun maksaminen pyydettiin luottokortin tietoja maksamista varten. Eihän minulla mitään luottokorttia ole! Soitto äidille ja isälle (kumpikaan ei tietenkään ollut sillä hetkellä kotona)! Tarvitsisin luottokortin tiedot, että saisin lentolippuni ostettua. Lopulta lentolipun ostaminen onnistui!

Here I am, in England!

Sunnuntainen lento sujui loistavasti (nukuin ainakin puolet lennosta ja sitten luin kirjaa) ja se laskeutui aikalailla ajallaan. Passintarkastuksessa tosin kului todella paljon aikaa ja oli inhottava raahata n.10kg painavaa laukkua hartialla. Passitarkastuksesta selvittyäni ja laukun saatuani tapasin perheeni heti vastaantuloaulassa. Oli ihana nähdä heidät! Kello oli jo lähemmäs kahdeksan kun pääsimme kotiin Worthingiin ja olin itse aivan valmis nukkumaan. Täällä vastassani oli ihana oma siisti huone, vaikka muualla onkin vielä muuttolaatioita. Maija sanoi hänelle olevan tärkeää, että ainakin minun huoneeni olisi valmis tullessani. Sisäinen kelloni oli tietysti Suomen ajassa (+2h) ja olin aika nopeasti valmis nukkumaan. Jännitin, että palelisinko yllä sillä siitä minua oli varoiteltu. Ensimmäisen yöni nukuin kuitenkin yllättävän hyvin ja oli melkeinpä liian lämmin. Huoneeni on öisin ilmeisesti asunnon lämmin huone - -

Lue lisää Eveliinan kokemuksista au pairina Isossa-Britanniassa Eveliinan Read and Follow -blogista http://read-and-follow.blogspot.com/