Karisteltuani lukion pölyt jaloistani päätin minäkin kokeilla onneani ja hakea hotellityöhön Englantiin. Välivuosi häämötti edessä, eikä mitään menetettävää ollut. Laitoin rohkeasti hakemukset postiin ja jo muutaman viikon kuluttua sainkin houkuttelevan työtarjouksen Gatwickista: kolmen tähden hotelli lentokentän vieressä, huippusijainti ihan Lontoon läheisyydessä. Mielessä alkoi jo vilistellä kuvia uusista kokemuksista ja kavereista, myös englannin kielen petraaminen ja pesti tarjoilijana/baarimikkona kuulosti kiinnostavalta. Kapsäkit siis kasaan ja menoksi!

Hotelli käsitti kokonaisuudessaan 124 huonetta, ravintola, baarin, konferenssitilat ja kuntosalin. Hotellissa oli muitakin ulkomaalaisia työntekijöitä minun lisäkseni, mm. kaksi tyttöä ja yksi poika Hollannista, sekä kaksi tyttöä Ranskasta ja Espanjasta. Ystävystyminen oli helppoa, koska meillä kaikilla oli samat lähtökohdat: koti ja kaverit meren takana, työ ja uusi elämä Englannissa. Kaikki ulkomaalaiset työntekijät olivat majoitettu hotellin tarjoamiin huoneisiin. Palkkakin oli lähes kaksin verroin parempi kuin osasin odottaa, tosin töitäkin joutui sen edestä paiskimaan.

Ensimmäiset pari viikkoa kuluivat pitkälti uusiin työkuvioihin, tiloihin ja henkilökuntaan tutustuessa. Olin työskennellyt aiemmin palvelualalla, mutta käytännön kokemusta ravintolassa tai baarissa työskentelystä minulla ei ollut laisinkaan. Aloitinkin ravintolassa taittelemalla lautasliinoja, korjailemalla ja kattamalla pöytiä, sekä tarjoilemalla ateriat asiakkaille. Vähän myöhemmin opettelin ottamaan vastaan juoma- ja ruokatilauksia, sekä toimittamaan huonepalvelua.

Baarin puolella jouduin tositoimiin heti kättelyssä. Kovan kiireen, ja välillä hyvinkin ruuhkaisen ilmapiirin, vuoksi kaikki oli opeteltava nopeasti, mutta työ oli kuitenkin tehtävä huolellisesti. Aloitin urakan tutustumalla baarin tarjontaan ja yrittämällä opetella ulkoa eri viinit, oluet, alkoholit ja virvoitusjuomat. Valikoima poikkesi osittain Suomesta ja monesti jouduinkin nolona pyytämään asiakasta osoittamaan minulle kyseisen juoman jota hän halusi. Tavallinen ilta baarissa koostui pitkälti drinkkien tarjoilusta, pöytien pyyhkimisestä sekä lasien ja tuhkakuppien pesemisestä. Kassakoneen käyttö, rahan käsitteleminen ja laskutus asiakkaan huonetilille täytyi myös hallita. Myöhemmin sain myös ohjeet siitä miten suljetaan koko baari, lasketaan kassa ja tehdään tilitys tietokoneelle. Opeteltavaa ja vastuuta riitti kerrakseen, ja välillä työpäivä kului hammasta purren ja uupuneita jalkoja voivotellen. Virheitä ja väärinkäsityksiä, kielestä johtuen, sattui etenkin alussa, mutta niistä kommelluksista täytyi vain ottaa opikseen. Kaiken hässäkän keskellä täytyi yrittää nähdä työn valoisat puolet. Suurimmaksi osaksi asiakkaat olivat mukavia ja kohteliaita ja mitä leveämmin itse jaksoi hymyillä, sitä enemmän tippiäkin kertyi.

Raskaan työn vastapainoksi oli tärkeää muistaa rentoutua. Itselläni oli tapana nauttia vapaapäivistä nukkumalla pitkään ja katselemalla televisiota. Myös puhelinsoitto Suomeen sai mielen pirteäksi. Kavereiden kanssa kävimme joskus elokuvissa ja drinkillä lähitienoon pubissa tai viereisessä hotellissa. Ostos- ja sightseeing-retket Lontooseen olivat unohtumattomia, mutta tulivat myös hyvin kalliiksi. Yksi koko reissuni kohokohdista oli ehdottomasti matka Irlantiin, Dubliniin, jonne matkustin yhdessä hollantilaisen ystäväni kanssa. Myös Englannissa olisi tehnyt mieli matkustella, mutta Lontoon lisäksi tutuksi tuli ainoastaan rannikkokaupunki Brighton.

Neljä kuukautta vierähtivät hyvin nopeasti, ja pian olikin aika palata kotiin. Oli hieman haikeaa jättää taakse uudet kaverit ja sanoa hyvästit, toisaalta en malttanut odottaa pääsyäni Suomeen saunomaan ja syömään ruisleipää. Tulin takaisin monta muistoa ja kokemusta rikkaampana, vaikka joskus oli vähän vaikeatakin. Työ oli välillä raskasta sekä henkisesti, että fyysisesti ja väsymys vaivasi. Koti-ikävää podin myös silloin tällöin, erityisesti joulun alla haikailin kovasti kotiin läheisten luo ja perinteisen joulupöydän ääreen. Heikoimpina hetkinä oli kuitenkin tärkeää yrittää säilyttää positiivinen ja avoin asenne. Ulkomailla pärjääminen ja reissun onnistuminen ovat pitkälti itsestä kiinni!

- Elina

Takaisin