Heips!

Vuoteni täällä Unkarissa Kaposvárissa on siis lopuillaan. Lähtö olisi edessä noin viikon päästä. Kaikin puolin voin suositella kokemusteni perusteella EVS:ää kaikille. Vuosi on ollut kenties elämäni paras; ei ehkä helpoin mutta silti puhtaasti uskomaton.

Lähtövalmennuksessa saamani neuvot " No EVS is perfect." ja " Vapaaehtoisvuotesi tulee olemaan juuri sellainen, miksi sinä sen teet" ovatkin olleet omilla tavoillaan elintärkeät tälle vuodelle. Siispä vaikka aluksi kymmenen kuukautta tuntui pelottavan pitkältä ajalta viettää ulkomailla, olen nyt hyvin, hyvin tyytyväinen, etten tyytynyt puoleen vuoteen. Se ei olisi riittänyt yhtään mihinkään.

Työni täällä on koostunut muun muassa englannin ja suomen kielen tunneista, esitelmistä, paikalliseen nuorisoon tutustumisesta, teatteriprojektin pyörittämisestä, kesäleirien järjestämisistä ja vetämisistä sekä konferesseihin osallistumisista. Päätyöni, kielen tuntien antaminen tuli minulle täysin puun takaa, ja aluksi opettajana olo tuntuikin täysin mahdottomalta ajatukselta. Pian kuitenkin, kuten monen muunkin mahdottomalta tuntuneen asian kohdalla täällä, kaikki alkoi kuitenkin sujua ja huomasin lopulta jopa nauttivani siitä että saan levittää oppimaani tietoa eteenpäin. Etenkin suomen kielen tunnit olivat haaste, sillä koskaan kielioppia opiskelleena niinkin yksinkertaisiin kysymyksiin kuin "Miksi lauseen haluan päärynän kanssa käytetään akkusatiivia ja haluan kahvia partitiivia?" vastaaminen tuotti välillä suuria ongelmia.

Kaiken tämän ohella olen päässyt myös opiskelemaan unkarin kieltä. Harmi kyllä opiskelu on ollut pääosin omalla vastuullani, sillä isäntäjärjestölläni oli ongelmia järjestää meille vapaaehtoisille opetusta. Tästä huolimatta kymmenen kuukauden itseopiskelun jälkeen ymmärrän suurimman osan siitä mitä paikalliset puhuvat ja pystyn juttelemaan heidän kanssaan unkariksi. Kielenä se muistuttaa hassusti suomea, muttei silti ole yhtä ymmärrettävissä kuin rakkaan etelänaapurimme kieli. Joka tapauksessa unkarilaisten ylpeät väitteet siitä, että heidän kielensä olisi yksi maailman vaikeimmista, ei siis kuitenkaan onneksi tarkoita sitä, etteikö sen oppiminen olisi mahdollista.

EVS:ää, isäntäjärjestöäni Compass Európai Ifjúsági Közösségért Egyesületiä ja suomalaista kulttuuria olen esitellyt paikallisilla kouluilla, konferensseissa ja koulutuksissa. Vastaanotto täällä on ollut aina hyvin lämmin; paikalliset ovat olleet kiinnostuneita minusta, suomalaisuudestani ja etenkin siitä mitä teen täällä. Tämän takia ainut asia, mitä en tule täältä kaipaamaan tuleekin varmaan olemaan liian monta kertaa kuulemani kysymys siitä, mitä ihmettä teen Unkarissa. Kaikin puolin unkarilainen kulttuuri on tehnyt minuun vaikutuksen avoimmuudellaan ja vieraanvaraisuudellaan. Välillä unkarilaisten yrittäessä hukuttaa minut vieraanvaraisuuteensa suomalainen kulttuuri on jopa tuntunut vähän turhankin jäyhältä. Monien työn kautta oppimieni tietojen ja taitojen lisäksi voisin sanoa saaneeni täältä mukaani myös loistavan vaihtoehtoisen esimerkin siitä, miten muita ihmisiä voi kohdella.

Vapaa-ajallani olen paitsi tehnyt tuttavuutta paikallisiin myös saanut mahdollisuuden matkustaa. Aluksi suomalaisiin etäisyyksiin tottuneena oli outoa ajatella että samassa ajassa mitä matkustan kotoani Helsinkiin pääsen Kaposvárista Sloveniaan, Itävaltaan tai Kroatiaan. Täällä ollessani olenkin vieraillut Transylvaniassa,kahdesti Kroatiassa, Tsekissä ja Bosnia- Herzegovinassa sekä tietenkin tutustunut Unkariin. Paikallisen hintatason takia säästäminen taskurahasta ja Suomessa keräämäni säästöt olivat täysin riittävät eikä matkan jälkeen tarvinnut kertaakaan ryhtyä säästökuurille. Tämä ero mahdollisti myös sen, että kesäkuun lopulla pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani ja tein laskuvarjohypyn 4000 metristä. Kokemus oli jotain aivan uskomatonta, muttei silti lähelläkään sitä, millainen täällä viettämäni vuosi on ollut. Kaikin puolin voisinkin siis sanoa, että EVS on kerran elämässä mahdollisuus, joka on ehdottomasti kokeilun väärti. Kiitos EU:n kaikki mitä matkalle tarvitsee mukaan on vain hivenen rohkeutta, aimo annos suvaitsevaisuutta ja halu viettää upea vuosi ulkomailla. Suosittelen lämpimästi.

Puszillak,

- Liisi

Takaisin