Suurimman osan ajasta nostelin puista katkottuja oksia traktorin lavalle. Työ oli fyysisesti melko raskasta ja olinkin leirin ainut tyttö, joka suostui hommaan. Muut tyytyivät kitkemään rikkaruohoja ym. Poikien kanssa tuli onneksi hyvin juttuun ja hauskaa oli. Työtä vaikeutti hieman se, että vastuussa olleet ihmiset eivät puhuneet hyvin englanti, mutta kyllä sitä käsimerkeilläkin pärjättiin. Juoma/ruoka taukoja pidettiin riittävästi työpäivän aikana (9-16).

Ensimmäisenä päivänä työstä vastaavat antoivat meille liian raskaita hommia. Seuraavana päivänä sanoimme, että haluamme helpompia askareita ja tämän jälkeen työt olivat sopivan raskaita meille. Uusille lähtijöille voisi sanoa, että kannattaa kertoa työnjohtajalle, jos työ tuntuu aivan liian vaikealta, ennen kuin onnettomuuksia sattuu. Kaikin puolin työstä jäi kuitenkin positiivinen kuva ja vuoden opiskelun jälkeen oli mukava tehdä fyysistä ja raskasta työtä. Tunsipahan iltaisin tehneensä jotain.

Lounasta söimme alueella olleiden partiolaislasten kanssa kouluruokalaa muistuttavassa paikassa. Päivälliset valmistimme itse. Ruuasta ei ainakaan ollut puutetta. Asumme keskenämme pienessä mökissä 3-4 hengen huoneissa. Talossa oli vessa, mutta suihkuun joutui kapuamaan mäen päälle ja rappusia monta kerrosta. Aluksi vaatimattomat olot hieman yllättivät kaikkia, mutta ihmiset tekivät mökistä kodikkaan ja hauskan paikan.

Minusta oli aivan ihanaa, kun leirillä tehtiin yhteistyötä nuorten afrikkalaisten pakolaisten kanssa, jotka asuvat ilman vanhempiaan keskuksessa lähellä leiripaikkaa. Me järjestimme heille grillijuhlat ja he vastaavasti kutsuivat meidät syömään afrikkalaista ruokaa heidän asuinkeskukseen. Oli mielenkiintoista päästä näkemään myös heidän asuinolojaan. Kyllä jäivät yölliset rap-esitykset parkkipaikalla mieleen. Työleiri on ehdottomasti oiva tilaisuus kokea jotain uutta ja odottamatonta.

- Lilli

Takaisin