Ihan lyhyesti tässä sepostelen, koska täytyy aloittaa työhuoneen maalaaminen, jotta pääsen vihdoin aloittamaan www-sivujen työstämisen. Muttapamutta. Aikaa on kulunut sitten viime mailista ja kaikenmoista ehtinyt tapahtua. Niin, Anu oli täällä ja reissasimme Andançes tanssifestareille, kokemus oli mahtava ja niin tuli tutuksi skottitanssin lumovoima, afrikkalaisen tanssin salat ja orientaali lantionpyörittely, steppailu - ja ylläripylläri, suomalainen kansantanssi. Päivät workshoppeja ja iltaisin kaikki opittu laitettiin käytäntöön. Itse kilahdin täysin keskiaika/skottimusiikkiin ja aina kun kuulin pillipiiparien ulinan alkoi jalkani välittömästi vatkaamaan, en vain voinut vastustaa tuota. Henki festareilla oli rauhallinen ja kotoisa, Portugalin Woodstock!

Anua ennen meidän festaritkin onneksi päättyivät ja latinot palasivat koteihinsa. Koko heinäkuu oli hyvin antoisa ja väsyttävä kuukausi, koska ensin järjestimme EVS-tapaamisen, sitten alkoi festarit (=iltaisin caipirinjaa, brasilialaisten musiikkia, tanssia, of course) ja aamulla muutaman tunnin unien jälkeen töihin. Sitten olimme viikon Lissabonissa, joka on lumoavan kaunis kaupunki ja tunsin olevani kotona - unelmassani Alfaman kaupunginosassa. Elokuu meni ja syyskuu tuli Paulinan läksiäisten kera. Niin sanoimme "ate já" ystävällemme kyynelsilmin, koska kolme kuukautta yhdessäeloa, hetkiä, keskusteluja lähentää kummasti ;) Ja haikeana jäi korviini soimaan Magnolia-elokuvan soundtrackin kipale "It´s not going to stop ... wise up ... it´s not going to stop ... so, just give up."

Niin, uusi kappale taas alkaa ja minä lahden tänään Bosniaan Sarajevoon 10 päiväksi intercampiolle. Kyseessä on kulttuurivaihto kuutisenkymmentä ihmistä osallistuu, osallistujamaita en muista kaikkia, mutta Makedonia, Puola, Ranska ja sitten entisen Jugoslavian maita, en muista nyt. Tapaamisen paatos on final show ja tämä on minulle ensimmäinen kerta, kun osallistun spektaakkelin tekemiseen tai kulttuurivaihtoon yleensä. Teema on ihana; rakkaus eri kulttuureissa.. Olan Täysikuu, Sinua, sinua rakastan täytyy ottaa mukaan. Ehkäpä jotain opin ymmärtämään suomalaisesta rakkauskulttuurista. Niin, hassua on tämä, kun alkaa näkemään oman kulttuuritaustansa selkeämmin, kuin ulkopuolisena, koska nyt arjen jaan kahden ranskalaisen kanssa ja yhden italiaanon.

Ainiin, jos joku lähtee, niin toinen saapuu, siis Roberto meidän laulava italiaano saapui elokuun alussa. Hauska heppu, tai ei aina, kun ukko tahtoo olla kukko talossa !!! Mutta kyllä me sen koulutamme talon tavoille. Kuitenkin, tämä heppu rakastaa laulaa TODELLA kovaan ääneen suihkussa. Ja kun Roberto on suihkussa koko talo raikaa ja meidän talo ei ole ihan pieni :) Ja heppu puhuu portugesea jo, kun minä vielä haen yksinkertaisia lauseita ja tilaan pastelariassa (kahvila) kakkaa, avaimen maidon kanssa ja olen vauva. No, ainakin muilla on hauskaa. Uusi lempinimeni on MacGyver, koska viimeaikoina jotenkin nämä miesten hommat on siirtynyt minulle ja meidän laulava italiaano senkun marisee ja istuu netissä. Nooh, toista ei voi muuttaa. Mutta lunastaakseni nimeni jatkuvuuden alan hommiin, koska täytyy vielä ehtiä pakatakin.

Sini