Vietin 8 hienoa viikkoa Portlandissa, Oregonissa, kesällä 2011 tehden töitä ja tutustuen paikalliseen kulttuuriin. Ensimmäinen asia, mitä Portlandista jäi mieleen on se, että se ei todella ole kuin elokuvissa kuvattu Amerikka. Kaikkialla näkee pyöräileviä ihmisiä, ihmiset ostavat mieluiten vain luomulähiruokaa ja muutenkin tunnelma on jotenkin eurooppalainen. Ei mikään ihme, että he itse määrittelevät itsensä ”USA:n eurooppalaisimmaksi kaupungiksi”. Ostan tämän väitteen. En odottanut tietenkään ihan sellaista kliseistä amerikkalaista elämää, kun lähdin, mutta kuitenkin Portland pääsi yllättämään. Paikkana Portland on ihanteellinen, sieltä on hyvät junayhteyden Seattleen ja muuallekin, jopa San Franciscoon pääsee suhteellisen helposti, mikäli istumalihakset vain kestää 18 tunnin bussi- tai junamatkan. Itse kävin molemmissa kaupungeissa pitkät viikonloput viettäen ja oli todella sen arvoista. Vielä kun sai paikallisen ”oppaan” molemmissa, oli hieno ja omalaatuinen matkakokemus taattu.

Olin vapaaehtoistyöntekijänä kahdessa työyhteisössä. Suurimman osan ajasta olin Girls Inc. nimisellä toimistolla toimistoapulaisena, jolloin työtehtäviini kuului niin varastojen järjestelyä kuin tilastojen tekoa ja osoitetietojen päivittämistä tietokoneella. Työyhteisö oli todella pieni, vain neljä vakituista työntekijää, joten joukkoon oli helppo päästä mukaan. Naiset toimistolla olivat todella avuliaita ja vaikkei toimistotyö varsinaisesti ole sitä unelmien kesätyötä, työt tuli tehtyä mielellään, kun tunsi tekemistä arvostettavan. Ei haittaa tunti tolkulla käydä osoitteita läpi, kun tietää siitä olevan apua ja varsinkin, kun tietää, että ”oikeille” työntekijöille jää aikaa tehdä ”oikeita” töitä.  Viimeisellä viikolla pääsin apuohjaajaksi tyttöjen leirille, jossa opettelimme erinäisiä tapoja kiusaamisen estämiseksi ja tyttöjen yhteisöllisyyden rakentamiseksi kouluissa. Sillä viikolla opin paljon nuorten, erityisesti tyttöjen, elämästä nykypäivän Yhdysvalloissa, ja pääsinpä keinumaan jättiläiskeinussakin 25 metrin korkeuteen kauniissa maisemissa!



Kerran viikossa tein myös vuoron kirjakaupassa, joka on ehkä pikemminkin suomalaisen antikvariaatin ja taidekaupan risteytys. Kaupassa homma pyöri lähinnä vapaaehtoisvoimin, oli vain yksi palkattu työntekijä. Vaikka kauppa oli suhteellisen iso, ei hommia mitenkään riittänyt kaikille paikalla olleille vapaaehtoisille, jolloin suurin osa ajasta kului jutellessa ja kirjoja selaillessa. Positiivisinta kaupassa työskentelyssä olikin muihin, paikallisiin, vapaaehtoisiin tutustuminen.

Parasta matkassa oli ehdottomasti paikallisen perheen luona asuminen. Perheeseeni kuului isä, äiti ja tytär sekä minun lisäkseni vielä vaihto-opiskelija Koreasta. Asuin kaikin puolin valtavassa talossa, kaksi asuinkerrosta ja lämmin kellari ja pihaakin vielä koiran ja kanojen kulkea. Käytössäni oli käytännössä kaksi omaa huonetta ja vaihto-oppilaan kanssa jaettu wc/suihku-tila. Luksuselämää parhaimmillaan. Vielä kun seura oli mahtavaa, ei voi olla kuin kiitollinen tästä kesästä. Perhe otti omakseen heti ja  jo alusta alkaen tuntui, kuin olisin tuntenut heidät aina. Kävimme yhdessä Oregon Country Fair hippi-festareilla, telttailemassa Tyynenvaltameren äärellä ja pääsin useisiin perheen ystäväpiirin juhliinkin mukaan.

Vapaa-aikani vietin paljolti perheen tyttären kanssa leikkien, kotitöissä autellen tai ystävieni kanssa kahviloissa istuen. Portlandissa on myös hyvin tasokas kahvikulttuuri, joten siihen on syytä tutustua Atlantin tuolla puolen. Kesäisin on paljon tapahtumia, paikallista taidetta myydään toisessa kaupungin osassa viimeisenä ja toisessa ensimmäisenä torstaina, on ilmaiskonsertteja ja elokuvia puistoissa, paljon tehtävää ja nähtävää, enemmän kuin mihin on aikaa.

Jos pitäisi jokin ohje tai neuvo antaa Portlandiin lähtijöille, tai sitä edes harkitseville, se olisi ehdottomasti, vaikka kuinka klisee olisikin, seuraava: Mene ja kokeile, tartu kaikkiin tilaisuuksiin, niin voit yllättyä ja saada kokemuksia, joista et ennen edes uneksinut! En kadu hetkeäkään, että lähdin. Kadun vain, että tulin niin pian takaisin.