Museossa harjoittelussa

Harjoittelupaikkani Museo Palacio de Lebrijaan ei ollut mikään tavallinen museo: alakerta oli arkeologinen museo, johon palatsin vuonna 1901 ostanut kreivitär oli kerännyt mm. mosaiikkeja ja patsaita eri paikoista. Yläkerrassa puolestaan oli aina vuoteen 1999 asti käytössä olleet perheen asuintilat. Alakerta oli itsenäisesti vierailtavissa, mutta yläkertaan pääsi vain opastetulla kierroksella. Itse pidin kierroksia englanniksi ja espanjaksi. Kuulin molemmat versiot muutaman kerran ennen ensimmäistä kierrostani ja lisäksi sain museolta kirjalliset versiot kierrokseen sisältyvistä tiedoista, joiden avulla pystyin harjoittelemaan opastusta kotona. Museolla oli lisäkseni 1–3 harjoittelijaa koko ajan, kaikki eri maista, joten varmasti luvattujen espanjan ja englanninkielisten kierrosten lisäksi välillä oli tarjolla kierroksia myös saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Itse en päässyt tekemään kierrosta suomeksi, koska suomalaisia vieraita ei minun kierrosteni aikana ollut. Aluksi minua melkein pelotti työskennellä oppaana, sillä Suomessa vastaavanlaisissa tehtävissä pitää yleensä tietää kaikesta mahdollisesta kaikki mahdollinen. Museon johtaja kuitenkin sanoi suoraan, ettei minun missään nimessä tarvitse ottaa paineita siitä, sillä minulle kuuluu ainoastaan se mitä kierroksiin on sisällytetty. Kun olin oppinut kierroksen tietosisällön ja pystyin opastamaan molemmilla kielillä täysin sujuvasti, sain lisää itseluottamusta ja ennakko-odotuksistani poiketen pidin todella paljon oppaan työstä. Sain myös paljon hyvää palautetta erimaalaisilta asiakkailta, mikä tietysti vaikutti osaltaan työssä viihtymiseen.

Pidän sosiaalisesta työstä ja kierrosten välillä juttelimme muiden työntekijöiden kanssa, joten aika ei käynyt pitkäksi. Asiakkaiden mielenkiinnon tasosta riippui paljon millaiseksi kierrokset muodostuivat ja toisinaan aikaa menikin normaalin parinkymmenen minuutin sijasta jopa kolme varttia. Toisaalta välillä isot ryhmäkoot aiheuttivat hankaluuksia, etenkin jos samassa ryhmässä oli useaa eri kieltä puhuvia. Museon muut opasharjoittelijat olivat Saksasta, Englannista ja Italiasta ja meillä kaikilla oli erilaiset koulutustaustat. Museon virallinen opas, espanjalainen Pilar, oli myös opiskellut matkailua kuten minäkin ja hän oli työskennellyt museossa jo useita vuosia. Museon sisäänkäynnillä lippuja myivät kolme henkilöä kahdessa vuorossa ja hekin olivat työskennelleet museossa pitkän aikaa. Lipunmyynti ei kuulunut oppaille, vaan ainoastaan lipunmyyjät hoitivat rahaliikennettä. Lisäksi museon johtaja oli paikalla arkipäivisin. Pilar puhuu jonkin verran englantia ja ranskaa, lipunmyyjät eivät juuri muuta kuin espanjaa. Oppaan työssä opin paljon kieltä, sekä espanjaa että englantia. Espanjaa opin toki enemmän, koska lähtötasoissa näiden kahden kielen välillä oli todella suuri ero. Lisäksi opin paljon historiasta, vaikka en ole ikinä kokenut sitä erityisen mielenkiintoiseksi vaan lähinnä vaikeaksi asiaksi ja aiheeksi, joka kouluajoilta asti on jäänyt mieleen yhtenä ikävimmistä kouluaineista. Koska työkaverini olivat eri maista ja onnekseni joukossa oli myös espanjalaisia, opin paljon eri maiden tavoista ja kulttuureista sekä elämästä yleensä.

Työharjoittelun viimeinen viikko tuli aivan liian nopeasti, sillä olin juuri vasta ehtinyt tottua työskentelemään museon oppaana. Olin myös äärimmäisen tyytyväinen siihen, että sain museossa puhua espanjaa ja huomasin kielitaitoni kohentuneen alkuviikkojen kangertelun jälkeen. Asiakkailta saamani erittäin positiivisen palautteen perusteella opin kierroksiin sisältyvät tiedot todella nopeasti, sillä monet asiakkaat olivat hyvin yllättyneitä siitä, miten vähän aikaa olin ehtinyt olla töissä ja silti olin täysin pätevä opastamaan. Sain myös paljon positiivista palautetta kielitaidostani ja monet sanoivat, että on helppo huomata miten paljon pidän työstäni. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa työskennellä museossa, olisi ollut kiva oppia taustoista enemmän ja saada lisää tietoa asioista, joita ei kierrokseen normaalisti sisällytetä. Näin olisi voinut kertoa vielä enemmän sellaisille asiakkaille, joiden huomasin olevan erityisen kiinnostuneita museosta. Koko oleskeluni ajan tapasin paljon ihmisiä eri maista ja melkein aina vuorovaikutus oli helppoa ja luonnollisen oloista.  

Päätavoitteeni eli kielitaidon parantaminen toteutui. Muuta oppimistakin tapahtui ja erilaisissa työympäristöissä ja erilaisten työkavereiden kanssa työskentely paransi aivan varmasti vuorovaikutustaitojani. Lisäksi museossa työskentely antoi arvokasta kokemusta kansainvälisten asiakkaiden ja erikielisten ryhmien palvelemisesta. Kokonaisuudessaan olin hyvin tyytyväinen harjoitteluaikaani Sevillassa. Kielitaitoni oli melko hyvällä mallilla ennen Sevillaan lähtöä. Huomasin kuitenkin selkeän parannuksen kielitaidossani kielikurssin ja museossa työskentelyn aikana, sekä niinä aikoina kun vietimme vapaa-aikaa tarpeeksi sujuvasti espanjaa puhuvien ihmisten kanssa.  Monet sanoivatkin, että vaikka näytän pohjoismaalaiselta kilometrien päähän, vaikutan kuitenkin espanjalaiselta puheeni ja käytökseni perusteella. On kuitenkin ihana huomata, että sain näistä kahdesta Sevillan kuukaudesta paljon enemmän irti kuin ikinä uskalsin toivoakaan ja kokemus menee listallani parhaiden aikojen kärkikastiin.

- Netta     

Kaksi kuukautta Sevillassa

Lähtiessäni Espanjaan työharjoitteluun tavoitteinani oli saada työkokemusta, parantaa pitkän käyttötauon jälkeen ruosteista espanjantaitoani ja tutustua paremmin paikalliseen kulttuuriin. Lähtiessäni en tuntenut muita matkalle lähtijöitä muutamaa vaihtamaamme sähköpostiviestiä syvemmin enkä tiennyt mitään majoituspaikasta. En oikein tiennyt mitä odottaa Sevillalta kaupunkina,harjoittelupaikaltani tai asunnolta.

Tapasin kaksi muuta samaan ohjelmaan osallistuvaa lentokentällä.Lentomme sujui mainiosti ja meitä oltiin vastassa Sevillassa. Sevillan kentältä oli järjestetty kuljetus asunnolle, joka oli todella mukava ja hyvin varusteltu.Lähdimme heti perille saavuttuamme tutkimaan kaupunkia paahtavasta helteestä huolimatta ja huomasi heti, että olimme turisteja, sillä suurin osa paikallisista vietti siestaa kuumimpaan aikaan ja kaduilla oli suhteellisen autiota.

Parin päivän päästä alkaneella kielikurssilla oli hienoa huomata, että vaikken osannutkaan ilmaista itseäni niin hyvin kuin olisin halunnut, ymmärsin opettajaa paremmin kuin luulinkaan ja muistiin alkoi palautua kielen perusteita. Loput samassa ohjelmassa olleista suomalaisista tapasin kielikurssilla ja tutustuimme myös saksalaiseen tyttöön. Viikon kielikurssi oli ehkä hieman lyhyt ja siellä käsiteltiin lähinnä jo ennestään tuttuja asioita , mutta paikallinen opettajamme osasi neuvoa meille vierailun arvoisia paikkoja ja antoi kieliopin ja sanaston kertauksen lisäksi ohjausta espanjalaiseen kulttuuriin. Asunto,harjoittelupaikkani ja kaupunki olivat erilaisia kuin olin ennen lähtöä kuvitellut mutta silti kaikkea muuta kuin pettymys.

Olin harjoittelemassa hotellin vastaanotossa ja työskentelin kulloinkin vuorossa olevien vastaanottotyöntekijöiden kanssa. Oli haastavaa tottua vaihtuvien työkaverien erilaisiin työskentelytapoihin mutta pidin siitä että sain työskennellä useiden eri ihmisten kanssa.Kaikki työpaikallani olivat tosi mukavia ja auttoivat ja neuvoivat minua mielellään. Alussa sain yksinkertaisia tehtäviä kuten papereiden arkistointia mutta sitä mukaa kun kielitaitoni kehittyi, sain myös vastata puhelimeen ja olla enemmän tekemisissä asiakkaiden kanssa. Vastaanotossa oli mahdollista käyttää kielitaitoa laajemminkin johtuen hotellin ulkomaalaisista vieraista ja ajan kuluessa huomasin kehittyväni kun opin uusia tehtäviä ja puhelimeen vastaaminen ja asiakkaiden neuvominen muuttui helpommaksi. Työkavereiden kanssa jutustelu paransi espanjantaitoani huomattavasti.

Sevilla osoittautui ihanaksi kaupungiksi ja vietimme vapaa-aikamme muun muassa tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin. Ennen lähtöä sain kuulla kaikenlaisia varoituksia varkaista sun muista mutta minulla ei koko matkan aikana ollut mitään ongelmia ja tunsin oloni turvalliseksi koko ajan.Kaupungista oli myös vaivatonta lähteä tutustumaan muualle Espanjaan. Sevilla oli erilainen paikka kuin mikään muu aiemmin tuntemani. Sokkeloisine pikku katuineen ja omaleimaisine arkkitehtuureineen se hurmasi minut täysin, vaikka menikin jonkin aikaa ennen kuin osasin kulkea ilman karttaa ja varmuuden vuoksi jouduin pitämään sitä mukana koko matkan ajan.Ilmojen suhteen kaksi kuukauttani Sevillassa ei olisi voinut olla parempaan aikaan, sillä sain nauttia pilvettömästä taivaasta ja lämpimästä melkein koko ajan.Oli haikeaa palata Suomeen ja hyvästellä kaupunki ja kaikki siellä tapaamani ihmiset.

Opin paljon paikallisesta kulttuurista ja työskentelystä ulkomailla ja espanjani parani selvästi. Sain matkalta myös lisää itseluottamusta ja opin että pystyn tulemaan toimeen itsenäisesti vieraassa maassa.Ennen lähtöä työkokemukseni oli aika vajavainen, joten sain arvokasta harjoittelukokemusta ja opin, mitä harjoittelijalta oikeastaan odotetaan.Työkokemuksen ja kielitaidon lisäksi sain hyviä ystäviä samassa ohjelmassa olleista suomalaisista ja niistä ulkomaalaisista joihin tutustuin Sevillassa. Kaikki tavoitteeni siis toteutuivat ja opin ja koin paljon sellaistakin mitä en edes osannut toivoa. Haluaisin ehdottomasti palata takaisin Sevillaan jonain päivänä.  

- Jenni

Toimistotyössä

Kaikki kollegani olivat espanjalaisia ja työpaikalla puhuimme ainoastaan espanjaa, joten niiltä osin pystyin harjoittamaan kielitaitoani myös työpaikalla. Toisaalta työ tapahtui pitkälti omassa rauhassa kunkin omalla työpisteellä, joten yhteiset juttutuokiot rajoittuivat lähinnä keskipäivän teetaukoon, mutta minusta oli silti hienoa, että pystyin ymmärtämään saamani perehdytyksen jokaiseen tehtävään espanjan kielellä. Käytin työssäni Office-ohjelmia, joita olen käyttänyt myös aikaisemmissa työpaikoissani, joten atk-ohjelmien osalta en oppinut paljoa uutta.

Koin positiivisena sen, että työni oli melko monipuolista. Dokumenttien valmistelun lisäksi päivittäiseen työhöni kuului hoitaa juoksevia asioita kaupungilla mm. postissa ja kopiointiliikkeessä. Vaikka nämä työt olivat yksinkertaisia, minusta oli palkitsevaa selvitä niiden hoitamisesta espanjaksi. Osallistuin myös unkarilaisen opettajaryhmän yritys- ja oppilaitosvierailuihin ja niiden valmisteluun VETpro -projektiin liittyen ja sinä aikana opin paljon uutta mielenkiintoista espanjalaisesta koulujärjestelmästä.Toimistolla oli kaikkien työntekijöiden kesken hyvä yhteishenki, kaikki olivat ystävällisiä ja perehdyttivät minut jokaiseen työtehtävääni ja vastasivat mielellään kaikkiin kysymyksiini.

Tärkeimpinä tavoitteinani harjoittelulle oli saada työkoemusta paikallisessa espanjalaisessa yrityksessä, parantaa espanjan kielitaitoani ja tutustua Andalusiaan sekä paikalliseen kulttuuriin. Mielestäni onnistuin hyvin saavuttamaan tavoitteeni ja kokonaisuutena olen tyytyväinen koko projektin toteutumiseen. Olen valmistunut matkailuliiketoiminnan restonomiksi ja ennen ILE -projektia olin työskennellyt ainoastaan suomalaisissa yrityksissä Suomessa ja ulkomailla. Työskentely paikallisessa yrityksessä opettaa näkemään, millainen työkulttuuri on espanjassa ja mitä eroja työnteossa on suomalaiseen työkulttuuriin verrattuna. Jatkossa minua kiinnostaa edelleen työskentely nuorten kansainvälistymiseen ja kansainväliseen liikkuvuuteen liittyvien asioiden parissa, ja uskon, että saamani työkokemus paransi osaltaan mahdollisuuksiani työllistyä nykyiseen työpaikkaani. Toivoin harjoittelujakson kehittävän etenkin espanjankielen taitoani, ja koska puhuimme työpaikallani ainoastaan espanjaa, edistyin kahden kuukauden aikana huomattavasti, mutta en puhu kieltä vielä sujuvasti. Tulevaisuudessa olen yhä kiinnostunut työmahdollisuuksista Espanjassa ja aion jatkaa kieliopintojani.

- Mari

Kielikurssilla ja työharjoittelussa Espanjassa

Sevillasta tai ylipäätään Andaluciasta ei aiemmin ollut itselläni minkäänlaista kosketuspohjaa. Espanjassa olin ennen Sevillaa käynyt lomailemassa Madridissa ja kesätöissä San Sebastianissa.

Ihailen espanjalaisen ilmaisun valmiutta joka tilanteeseen. Suomalaisena sitä melkein pelästyy kun näkee jonkun kadulla tunteilevan niin hyvässä kuin pahassakin tarkoituksessa. Oma haaveeni olikin saada lisää ilmaisutaitoa omaan suomalaisen insinöörin käytökseeni.  Viikon kielikurssi oli hyvin helppo. Espanjan kielen käyttö rajoittui ensimmäisen viikon näille tunneille ja satunnaisiin ravintolakeskusteluihin tarjoilijoiden kanssa.

Oli hieman alkuvaikeuksia suomalaisesta työkulttuurista siirtyminen avoimeen keskustelukulttuuriin. Tutkijana laitoksessa Suomessa voi viettää päivän puhumatta kenellekään. Noin 15 hengen aurinkoenergiayrityksen pomo piti kuitenkin huolen siitä, että suomalainen keltanokka puhui espanjaa työkavereillensa. Kyllä se siitä sitten lähtikin sujumaan, kun oli viettänyt edellisen kesän Espanjassa työharjoittelussa. Arkipäivän sanat palautuivat pikkuhiljaa. Kuitenkin olin ranking -listalla viimeinen puheen määrässä ja kovuudessa - sanoivat. Mutta ei se mitään, seuraavina olivat muut teknisen puolen ihmiset. Oma työnkuva alkoi muodostumaan vasta viikon opiskelun jälkeen.

Täytyy sanoa, että espanjalaisten englannin ääntäminen on lähes yhtä hyvää kuin suomalaisen, joka on katsonut suomeksi dubattuja amerikkasarjoja koko pienen ikänsä, eli ei hyvä. Suomi on hyvin suuressa määrin englanninkielisen kulttuurin vaikutuksen alaisessa pyörityksessä.

Työ sujui mukavasti. Arviointilomake näytti hyvältä ja viimeiset kaksi viikkoa Sevillassa olivat aurinkoisia. Oma-aloitteisuudessa oli parantamisen varaa. Ilmaisutaito kun ei yllä flamencokulttuurin dramaattisuuden tasolle. Yritin puhua työkavereilleni sekä muille paikallisille joihin tutustuin kahden kuukauden aikana. Mielestäni onnistuin kommunikoimaan paremmin kuin alkuvaiheessa tai ennen reissua. Uusia espanjan sanoja opin päivittäin. Etelä-amerikasta saapuneet Sevillassa asuvat ihmiset ovat vielä aktiivisemman oloisia luonteeltaan kuin paikalliset. Positiiviset puheet ja iloisuus luovat Sevillaan sen omalaatuisen tunnelman. Kokemus kokonaisuudessaan auttoi näkemään suomalaisuuden hyviä ja huonoja puolia. Turistireissuilla Portugaliin ja Andaluciassa suomalaisryhmän kanssa pyöriminen lievensivät kulttuurishokkia. Edellisenä kesänä olin ainoa suomalainen työharjoittelupaikassani ja eron huomasi Sevillassa kun suomea käytti päivittäin. Kaipuu omaan kulttuuriin ei ole pinnalla, kun on tuttuja tai uusia asioita nähtävänä ja koettavana. Olettaisin että jonkunasteisia sopeutumisongelmia tulisi, jos jäisi pidemmäksi aikaa ulkomaille. Elämisen tahti Sevillan kapeilla keskustan kaduilla on aktiivista. Siellä ihmiset keräytyvät yhteen ulos kadulle syömään ja keskustelemaan toistensa kanssa. Jos yksinäisyyttä kaipaa on parempi hankkiutua maaseudun rauhaan. Ruoka on erittäin hyvää. Lämpötila on oikein sopiva. Merellekin pääsee jos kestää istua autossa hieman päälle tunnin. En enää ihmettele miksi niin moni suomalainen siellä viihtyy. Antaa auringon paistaa.

- Pekka

                                                                                                                         Takaisin