Ensimmäinen viikko:

Sain kuulla hyväksymisestäni ohjelmaan reilu kuukausi ennen matkaan lähtöä. Vietin koko elokuun kesätöissä, enkä kerinnyt miettiä kovinkaan paljon tulevaa matkaa. Valmistelut jäivätkin melko viime tippaan, mutta sain kaikki käytännön asiat hoidettua ongelmitta. Aluksi tuntui, että täytettäviä lomakkeita ja hoidettavia asioita oli paljon, mutta ei niitä loppujenlopuksi ollutkaan. En miettinyt tulevaa matkaa enkä harjoittelua sen kummemmin, vaan lähdin matkaan odottavaisin ja avoimin mielin. 

Kielikoulun aloitimme neljän päivän kuluttua saapumisesta. Kielikoe jännitti vähän, mutta osasin jo etukäteen arvioida oman tasoni. Opetuksen taso vastasi hyvin odotuksiani, ei liian vaikeaa muttei liian helppoakaan. Mielestäni kielikoulussa oli mahtavaa, sillä siellä tutustui ihmisiin eri puolelta maailmaa!

Työharjoittelun alku:

Aloitin työharjoitteluni viikkoa myöhemmin kuin muut, johtuen harjoittelupaikkani tietokoneongelmista. Se ei minua haitannut, sillä viihdyin hyvin kielikoulussa ja siellä oppi tehokkaasti kieltä. Harjoittelupaikkani oli turismin parissa, lähinnä toimistotyöskentelyä. Koska kielitaitoni ei ollut erityisen vahva, oli harjoittelun aloittaminen tietenkin jännittävää. Jännitys kuitenkin katosi todella nopeasti, sillä pomoni ja hänen assistenttinsa olivat todella mukavia ja ottivat minut hyvin vastaan.

Pääasiallisia työtehtäviäni olivat sähköpostien lukeminen/lähettäminen, nettisivujen suunnittelu ja tietokantojen kanssa työskentely. Koin tehtävät itselleni sopiviksi. Välillä kielimuuri yllätti, mutta apu oli onneksi lähellä. Vaikeinta oli käyttää tietokoneohjelmia saksaksi, sillä tietokonesanasto saksaksi ei ollut yhtään tuttua.

Työharjoittelun puoliväli:

Työharjoittelujakson puolessavälissä olin ehtinyt jo tehdä kaikenlaista, kuten osallistua kokouksiin ja tapahtumiin sekä toimia valokuvaajana nuorisomessuilla. Tapahtumat toivat mukavaa vaihtelua toimistotyöhön, jonka koin välillä melko yksitoikkoiseksi.  

Yleensä annoin omat tehtäväni assistentin tarkistettavaksi josta ne päätyivät sitten pomolleni. Tässä vaiheessa harjoittelua kielitaito ja rohkeus puhua saksaa oli jo parantunut paljon. Työaikojen kanssa tuli olla joustava. Toisinaan pääsin töistä aikaisemmin ja toisinaan olin toimistolla myöhempäänkin, kun tarvetta oli.

Työharjoittelun loppuosa:

Mielestäni työtehtävät olivat sitä kiinnostavampia, mitä pidemmällä harjoittelu oli.  Kokonaisuudessaan harjoitteluaika kului todella nopeasti, vaikka työpäivät tuntuivatkin välillä melko pitkiltä (9:00-17:00) toimistotyöksi.

Työharjoittelun loppupuolella osallistuin useampaan tapahtumaan, joissa tapasin paljon uusia ihmisiä. Välillä oli hankalaa aloittaa keskustelu tuntemattomien ihmisten kanssa, kun mietti, että pystyykö ymmärtämään ja puhumaan ymmärrettävästi. Olen tyytyväinen että loppujenlopuksi aina uskalsin, sillä lopulta kaikki sujui hyvin. Tapaamani ihmiset olivat aina ystävällisiä ja kiinnostuneita.


Tavoitteenani työharjoittelussa oli käyttää mahdollisimman paljon saksaa, sekä tietenkin tutustua saksalaisiin työskentelytapoihin. Työ turismin parissa on aina kiinnostanut minua, joten oli hienoa päästä näkemään millaista työ käytännössä on. Harjoittelu opetti olemaan joustava ja kärsivällinen.

Kielitaitoni kehittyi huomattavasti. Erityisesti ymmärtäminen parantui ja sanavarasto karttui. Ajattelin ennen matkaan lähtöä, että joutuisin turvautumaan välillä englantiin, mutta selvisin lähes koko ulkomaanjakson ainoastaan saksalla. Vaikka kielitaitoni ei ollutkaan kovin hyvä, niin yritin antaa itsestäni aktiivisen ja reippaan vaikutelman. Huomasinkin, että niillä ominaisuuksilla pärjäsi loistavasti! Hyvän asenteen takia harjoitteluni oli mahtava ja opettavainen kokemus.

- Vilma

Ulkomaanjakson ensimmäinen viikko

Lähdin vaihtoon intoa tihkuen ja lyhyellä varoitusajalla. Vaikka en ollut ehtinyt paljonkaan pohtia henkilökohtaisia tavoitteitani, tiesin haluavani, paitsi parantaa kielitaitoani ja työnsaantimahdollisuuksiani, myös itsenäistyä, tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuuriin ja oppia miten selviydyn uudenlaisesta tilanteesta vieraassa maassa.

Saavuttuani Berliiniin olin malttamaton ja toisaalta peloissani, sillä halusin kovasti päästä testaamaan kielitaitoani: Ymmärränkö mitä minulle puhutaan? Ymmärtääkö kukaan minua? Mitä jos kaikki  muut pärjäävät minua paremmin?
Ensimmäiset lauseet olivatkin haparoivia ja kielioppi päin prinkkalaa, mutta sain asiani sanottua ja ymmärsin kieltä odottamaani paremmin.

Majoitus vastasi odotuksiani: yksinkertaista, mutta kaikki tarvittava löytyi. Ainoastaan pienen pieni jääkaappi neljän ihmisen käyttöön arvelutti.
Tervetuliaisviikonloppu oli todella tarpeellinen ja suomalaisten ja vaihdossa mukana olleiden brittien välille kehittyi lämmin yhteishenki. Tangertelevasta saksasta huolimatta, teimme pieniä teatteriesityksiä ja valokuvauskilpailuja samalla tutustuen toisiimme ja tulevien viikkojen ohjelmaan.

Työharjoittelujakson alku: oleskelun viikot 2-5

Työharjoitteluni ensimmäisellä viikolla ohjaajakseni nimetty  henkilö ei ollut paikalla, joten sain ensimmäiset tehtäväni hänen kollegaltaan. Ensimmäinen tehtäväni oli haastava käännösteksti saksasta englantiin. En ollut koskaan tehnyt käännöstä, jossa kumpikaan kielistä ei ollut äidinkieleni, ja tunsin tehtävän olevan kapasiteettini ylittävä. Yritin kuitenkin parhaani ja sain tehtävän suoritettua, mikä paransi itseluottamustani huomattavasti.
Huomasin erityisesti työhän liittyvän sanastoni paranevan huomattavasti, mutta puhuessani arkipäiväisistä asioista saksaksi ranskalaisen harjoittelukollegani kanssa, suurin ongelma oli sanaston riittämättömyys, sen huomaaminen toi lisäpontta kielen aktiiviseen kehittämiseen.

(kuvissa näkymä tiestä metsän läpi töihin harjoittelun alkupäivinä sekä viimeisenä päivänä)

Työharjoittelujakson puoliväli : oleskelun viikot 6-8

FEZ-Berlin on Euroopan suurin voittoa tavoittelematon lasten, nuorten ja perheiden vapaa-ajankeskus, jonka massiivisista tiloista löytyy muun muassa uimahalli, teatterilava, äänitysstudio etc.
Itse olin osa kansainvälisiä tapahtumia järjestävää tiimiä. Minun ohjaava kollegani oli opiskellut yliopistossa Euroopan sisäistä vuorovaikutusta ja perehtynyt EU:hun.

Tunsin aluksi olevani altavastaavana esimerkiksi suhteessa ranskalaiseen työkaveriini, minulla kun ei ollut minkäänlaista alaan soveltuvaa koulutusta ja hoidimme samoja tehtäviä. Oli kuitenkin sitä hienompaa huomata kuinka suoritimme tehtävämme tasavertaisesti. Saimme hoitaa tehtäviämme myös hyvinkin itsenäisesti, sillä ohjaajamme oli jälleen useilla työmatkoilla.


Työharjoittelujakson loppuosa: oleskelun viikko 9-12

Oma harjoitteluni eteni alusta asti vauhdikkaasti ja sain jatkuvasti toinen toistaan haastavampia ja kiinnostavampia työtehtäviä. Suomalaisella työmoraalilla pärjäsi mainiosti, eron huomasi enemmänkin ranskalaisen työkaverini työtahtiin ja -tapaan verrattuna omaani. Keskustelimme kulttuurieroista paljon ja opimme toisiltamme. Opin myös luottamaan itseeni uudella tavalla ja rohkaistuin entisestään kysymään tarvittaessa  ja kokeilemaan uutta vaikka se aluksi vaikuttaisikin haastavalta.


Olen erittäin tyytyväinen harjoitteluni tuloksiin. Opin paljon uusia ammatillisia taitoja, sain enemmän itseluottamusta, tutustuin moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja paransin kielitaitoani. Yksilötavoitteeni täyttyivät hyvin, vaikka koskaan ei voi sanoa olevansa näillä saroilla valmis. Olen positiivisesti yllättynyt omasta pärjäämisestäni ja odotan innolla uusia haasteita.

- Marie

Ulkomaanjakson ensimmäinen viikko

Ennen kaikkea lähdin hakemaan ulkomaanjaksoltani lisää vuorovaikutustaitoja, erityisesti vieraalla kielellä toimittaessa. Myös teoreettinen oppiminen oli tähtäimessä.

Perille saavuttaessa meitä oltiin vastassa kentällä, ja pääsimme tilataksilla majoitukseen. Majoitus oli lievä pettymys sen ankeuden takia (nuorisoasuntola Brunnenstrasse 129). Heti ensimmäinen viikonloppu oli tupaten täynnä ohjelmaa, joten tylsää ei ainakaan kerinnyt tulla. Mukavaa oli tutustua saksalaisiin, jotka olivat juuri lähdössä muualle Eurooppaan vaihtoon. Saksalla pärjäsi aluksi kehnosti, mutta englannilla melko mukavasti.

Aluksi työharjoittelupaikassa olin tietysti täysi untuvikko. Sain kuitenkin nopeasti otteen töihin ja käsityksen siitä, mitä kaikkea ko. työpaikassa voi tehdä/mitkä ovat omat työtehtäväni. Oikeastaan kaikki työtehtävät olivat helppoja, ongelma oli vaan kielimuuri, joka alkoi luonnollisesti vähitellen murtua viikkojen vaihtuessa.

A.T.U -autokorjaamo/varaosaliike. Mukava työympäristö ja -yhteisö, noin tusina työntekijää. Tehtäviäni olivat myymälän ylläpito ja järjestely, myyntiartikkeleiden nouto varastosta ja vaihdettavien renkaiden valmistelu seuraavaa päivää varten.

Lähimmät työntekijät eli muut myymälän työläiset hoitivat myynnin ja asiakaspalvelun - itseäni ei niihin hommiin päästetty vajaan kielitaitoni vuoksi.

Suomessa olisin osannut myynninkin, joten sinänsä kovin vaativista tehtävistä työharjoittelupaikassani ei ollut kyse.

Edistyin töissä siihen pisteeseen, että hallitsin suvereenisti kaikki minulle määrätyt tehtävät ja vähän ylimääräistäkin. Kieltä opin huomattavasti, mutta paljon jäi vielä opittavaakin. Tulin töissä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Opin paljon uutta autoalasta, autojen osista ja jargonia saksaksi. Saavutin yksilötavoitteeni kohtuullisen hyvin ja huomasin, että autoalan hommat kiinnostavat minua paljon. Uskon, että työharjoittelu paransi taitoani löytää yhteinen sävel erilaisten/erimaalaisten ihmisten kanssa työskenneltäessä.

Pyrin puhumaan muitten työntekijöiden kanssa mahdollisimman paljon, myös työn ulkopuolisista asioista, jotta kielitaitoni karttuisi. Pyrin aina olemaan mahdollisimman ystävällinen ja avoin. Täten työtodistukseni onkin melkeinpä silkkaa ylistystä.

 - Jukka

Ulkomaanjakson ensimmäinen viikko

Pitkälle jatkuneista kesätöistä johtuen matkalle valmistautumiseen jäi vain vähän aikaa, jolloin oli mahdollista keskittyä ainoastaan käytännön asioiden hoitamiseen eikä niinkään valmistautua tulevaan ulkomaanjaksoon henkisesti.

Odotuksia ja pelkoja oli kuitenkin jo siitä lähtien, kun sain tietää tulleeni hyväksytyksi ohjelmaan: miten kieli sujuisi, miten osaisin liikkua suuressa kaupungissa, saisinko kavereita jne.

Kielikurssi oli hyvin mielenkiintoinen, sillä siellä tapasi muita ulkosaksalaisia, joiden tilanteeseen pystyi hyvin samaistumaan. Ystävystyin jonkin verran luokkalaisteni kanssa, kävimme esimerkiksi yhdessä ulkona syömässä. Myös saksan puhuminen tuntui paljon luontevammalta ihmisten kanssa, joiden äidinkieli oli jokin muu kuin saksa: virheiden tekeminen ei tuntunut niin pelottavalta.

Saksan kielen käyttöön totuttelu oli paitsi jännittävää myös turhauttavaa. Esimerkiksi kirjastokortin hankkiminen oli hyvin hankalaa ja välillä oli pakko vaihtaa englantiin. Useissa asiakaspalvelutilanteissa vastapuoli myös vaihtoi automaattisesti englantiin huomatessaan minun olevan ulkomaalainen, mikä oli melko ärsyttävää, kun kieltä kuitenkin olisi halunnut käyttää.

Ensimmäiset viikot kuluivat melko tiivisti muun Leonardo- porukan kanssa, eikä kontaktia paikallisiin juurikaan ollut. Suuria kulttuurieroja ei näin huomannut. Työharjoittelujakson alku: oleskelun viikot 2-5

Uudessa työpaikassa kaikki on alkuun hieman jännittävää ja uutta - ja kun työkieli on muu kuin äidinkieli totaalisen pelottavaa ja hämmentävää! Ensimmäiset viikot olivat lähinnä tutustumista, eikä itse työhön ja siihen liittyviin tavoitteisiin tullut juuri keskityttyä. Kaikki oli uutta ja vaati totuttautumista: paikat, pomo, työkaverit. Missä on avaimet tuonne, missä tänne.

Ensimmäisten kahden viikon aikana roolini oli lähinnä sivustaseuraaja "katsomalla oppii" -asenteella. Tehtäviini kuului lähinnä aamupalan valmistus, tarjoilu ja poisotto sekä huonekontrollit, mutta vastuuta ei juurikaan ollut: työkaveri oli aina tukena ja turvana. 

Viikkojen kuluessa perusrutiinit alkoivat täydentyä pienillä tehtävillä (leipomossa asiointi jne.) ja päivistä tuli yhtä kiireisempiä ja kiireisempiä. Tällaiset pienet tehtävät toivat mukavaa vaihtelua ja tekivät työstä mielekästä.

Työharjoittelujakson puoliväli  oleskelun viikot 6-8

Työharjoittelupaikkani on pieni perheyritys Hotel Abell. Asiakaskunta koostuu pääasiassa  liikematkailijoista ja vanhemmista lomamatkailijoista.

Lähimmät, vastaanotossa työskentelevät työkaverini pystyivät tekemään työtään ilman koulutusta. Työ vaatii ennen kaikkea omaaloitteisuutta ja kykyä pitää hallussa suuria kokonaisuuksia, koska pienessä hotellissa työhön kuuluu kaikkea varausten tekemisestä pöytäliinojen silittämiseen. Pitää myös kyetä monipuolisuuteen ja vastaamaan erilaisten asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin.

Minun työtäni ajatellen suuri muutos tapahtuu, kun molemmat kollegani aloittavat koulun, mikä lisää vastuutani huomattavasti. Nyt minun on osattava työskennellä yksin vastaanotossa. Toisaalta pomoni on jatkuvasti tavoitettavissa mahdollisten ongelmatilanteiden varalta, mutta lähinnä minun on käytetettävä omaa päätäni.  Saksani joutuu monesti koetukselle, mutta koska en voi kysyä neuvoa keneltäkään, on vain pakko yrittää. Tämä on erittäin hyvä, koska rohkeuteni käyttää kieltä vieraiden ihmisten kanssa paranee. Myös aamupalalla puhun vieraiden kanssa yhä enemmän ja enemmän.

Työharjoittelujakson loppuosa: oleskelun viikko 9 (jasiitä eteenpäin)

Tärkein asia, jonka olen viikkojen kuluessa oppinut on vastuunottaminen ja oma-aloitteisuus. Työni on näin loppuvaiheessa hyvin itsenäistä. Toisaalta minulle ei enää osoiteta uusia tehtäviä, mutta toisaalta osaan löytää niitä myös itse (mikä oli alunperin tavoitteenikin). Esimerkiksi osaan hyödyntää hotellinvarausjärjestelmää ja näin ennakoida kiireisemmät hetket. Erityisen hyvin onnistuin positiivisen asenteen säilyttämisessä.

Työharjoittelun suurin anti ei mielestäni ollut niinkään yksittäiset opitut taidot, vaan kyky työskennellä vieraskielisessä työyhteisössä. Vieraalla kielellä kommunikointi kasvatti myös itsevarmuutta.

Kielitaitoni kehittyi jonkin verran, mutta kolme kuukautta on liian lyhyt aika sujuvaksi kielen käyttäjäksi kehittymiseen. Itse pyrin edistämään kielitaitoani lukemalla sanomalehdet sanakirjan kanssa päivittäin, kuuntelemalla kollegoideni puhetta sekä itse käyttämään kieltä mahdollisimman usein sekä toistamaan uusia ilmaisuja. Pyrin antamaan itsestäni ahkeran ja innokkaan kuvan: otin mukisematta vastaan kaikki annetut tehtävät. Jälkeenpäin ajatellen olin jopa liian kiltti: koska tein mielelläni myös ikävämpiä siivoushommia, koska hyvää kuvaa ajatellen en halunnut valittaa, osa tavoitteistani jäi saavuttamatta koska en viitsinyt pyytää tilalle jotain haasteellisempaa. Tämä kuitenkin palkittiin, kun sain lopuksi erinomaiset suositukset työtodistukseeni.

 - Annika