Viikon kielikurssi ja viiden viikon työharjoittelu 

Osallistuin Intercultural Learning Experience (ILE) -ohjelmaan Isossa-Britanniassa. Suoritin jakson alussa viikon mittaisen englannin kielikurssin Plymouthissa, jonka jälkeen olin työharjoittelussa viiden viikon ajan Adecco Plymouthin toimistossa.

Päätös siitä, että olin tullut valituksi ILE -ohjelmaan tuli vasta muutama viikko ennen ohjelman alkua. Siitä alkoikin nopea valmistautuminen lähtöön. Olen asunut ulkomailla aikaisemminkin, joten lähtöön valmistautuminen oli sinänsä minulle tuttua.  Joka tapauksessa lähdin matkaan avoimin mielin mukana seikkailumieltä ja huumorintajua.

Ensimmäisenä päivänä osallistuin tervetulo- ja infotilaisuuteen paikallisessa järjestössä European Training Consortiumissa (ETC). ETC:llä jaettiin materiaalipaketit kerrottiin yleisesti elämästä Isossa-Britanniassa. ETC:n kautta sai hyvin vastauksia ja apua käytännön tilanteisiin.  

Ensimmäisellä viikolla suoritin englannin kielikurssin  Plymouthissa. Kielikurssilla paikallisen opettajan johdolla keskusteltiin Plymouthin kaupungista ja yleisesti elämästä Isossa-Britanniassa sekä Lounais-Englannin murteesta. Kieliopissa keskityttiin kielelle tyypillisiin sanontoihin ja ilmauksiin. Sopeutumiseni kohdemaahan, isäntäperheeseen ja kaikkiin tapaamiini ihmiseen sujui ongelmitta.  

Työharjoittelupaikkaani Adeccon toimistoon suuntasin avoimin mielin, joskin vähän jännittyneenä. Minulla ei ollut tarkempaa tietoa työtehtävistäni, toivoin vain niiden vastaavan edes jollakin tavoin sitä, mitä olin hakulomakkeessa toivonut.  Työskentelin Adeccon toimiston vastaanotossa yhdessä ranskalaisen harjoittelijan kanssa. Työtehtäviini kuului muun muassa asiakaspalvelua, työsopimusten valmistelua, laskutusten postittamista, työpaikkailmoitusten suunnittelua sekä toimien suorittamista tietokoneohjelmilla. Työtehtävät olivat monipuolisia ja sopivan haastavia, työpäivät olivat vaihtelevia ja koko ajan oppi uutta. Työympäristö oli kansainvälinen, brittiläisen henkilökunnan lisäksi toimistossa työskenteli minun lisäkseni kaksi ranskalaista ja yksi espanjalainen harjoittelija. Työkaverit olivat erittäin kannustavia ja positiivisia.  Välillä oli vaikeaa hahmottaa kokonaisuuksia ja ymmärtää työtehtävieni merkitystä. Englannin kielellä pärjäsin alusta alkaen hyvin ja tulin myös hyvin ymmärretyksi. Lisäksi ranskan kielen taitoni helpotti entisestään ranskalaisten kollegoideni kanssa työskentelyä.

Työskentely toimiston vastaanotossa oli monipuolista sain koko ajan myös vaativampia työtehtäviä. Sain muun muassa soittaa puheluja asiakkaille ja ottaa osaa työsopimusten valmisteluun sekä suunnitella työpaikkailmoituksia. Koko ajan toimiston kokonaiskuva alkoi myös hahmottua paremmin, joskin pieni epävarmuus painoi edelleen taustalla. Asiakaspalvelu vastaanotossa alkoi rutinoitua ja päivittäiset hallinnolliset tehtävät alkoivat myös sujua ongelmitta.

Työharjoittelun loppua kohti työtehtävät alkoivat kokonaisuudessaan rutinoitua, vaikka sainkin koko ajan myös uusia ja haastavampia tehtäviä. Siinä mielessä viiden viikon työharjoittelu tuntui sopivan mittaiselta, pidemmällä ajalla olisin varmasti kaivannut enemmän haasteita. Työympäristö oli hyvin kansainvälinen, ulkomaalaisten kollegoiden lisäksi monet toimiston asiakkaista olivat brittien lisäksi ulkomaalaisia, erityisesti Itä-Euroopasta. Oli haastavaa ja erittäin antoisaa olla vuorovaikutustilanteissa ulkomaalaisten kanssa ainoana suomalaisena - vieraalla kielellä oli pakko pärjätä. Erilaisissa tilanteissa sain myös huomata kulttuurieroja erimaalaisten ihmisten kesken ja havaitsin sen, että joissakin tilanteissa kansallisuuksien stereotypiat todella pitävät paikkansa.  Esimerkiksi espanjalaisille ”tämä asia täytyy hoitaa välittömästi” tarkoittaa ihan jotain muuta kuin suomalaisille…

Yksilötavoitteeni työharjoittelun ja koko ohjelman olivat korkealla ja olen melko tyytyväinen niiden saavuttamiseen. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen osallistumisestani ILE -ohjelmaan. Kuuden viikon aikana ehtii kokemaan kaikenlaista. Harjoittelujakso osui mielestäni minulle sopivaan ajankohtaan yliopistosta valmistumiseni jälkeen, kielitaitoa parantaen ja työkokemusta kartuttaen. Työtehtävät Adeccon toimistolla olivat sopivan vaihtelevia. Erityisen arvokasta ja monella tapaa kasvattavaa oli erilaisten ihmisten tapaaminen. Opin harjoittelun aikana paljon uutta ja sain olla mukana tilanteissa, joihin Suomessa ei olisi ollut mahdollisuutta. Monissa tilanteissa oli hienoa esitellä itsensä ja kertoa tulevansa Suomesta, sillä suomalaisuudesta ulkomailla saa olla ylpeä. Kannattaakin olla itse aktiivinen ja mennä mukaan erilaisiin tapahtumiin. Uskon, että lyhyestä harjoittelujaksosta huolimatta kielitaitoni on kehittynyt paljon ja ainakin sanavarastoni on kasvanut huomattavasti. Uskon kansainvälisen työkokemuksen myös lisäävän työllistymismahdollisuuksiani tulevaisuudessa. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja oppinut pärjäämään monikansallisessa ympäristössä. Erittäin antoisan ja opettavan ulkomaanjakson jälkeen on varmasti helpompi löytää töitä ja muuttaa uudestaan ulkomaille. Hienoimmat muistot liittyvät uusien ystävyyssuhteiden luomiseen, brittiläiseen kulttuuriin tutustumiseen sekä kiinnostavien työtehtävien suorittamiseen.

- Elisa 

ILE Plymouth, England

En ollut aikaisemmin käynyt Englannissa, joten suunnitteleminen alkoi ihan alusta tutustumalla kohdemaahan. Ennen matkaa minulla ei ollut suurempia odotuksia, lähdin avoimin mielin matkaan. Tavoitteena saada tuntumaa uuteen kulttuuriin, kohentaa kielitaitoa, parantaa itseluottamusta ja saada uusia kokemuksia. Olen valmistunut viime keväänä tradenomiksi ja työskentelen osa-aikaisena työntekijänä teleoperaattorin asiakaspalvelussa. Olen tehnyt samaa työtä myös koulun ohessa. Ulkomaanharjoittelulta halusin saada itseluottamusta oman alan työnhakuun ja selkeyttä omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Tapasimme muiden suomalaisten tyttöjen kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kaikki olimme hieman jännittyneitä koska kukaan ei tarkasti tiennyt mitä tuleman pitää. Heathrowayn lentokentältä jatkoimme matkaa bussilla kohti määränpäätä, eli Plymouthia. Liikenneruuhkien vuoksi matka hieman venyi, saavuimme vasta yöllä yhden aikaan Plymouthiin. Siinä oli sitten pää hieman sekaisin bussissa torkkumisen jälkeen,  kun saapuu uuteen kaupunkiin keskellä yötä. Onneksi ETC:ltä tultiin hakemaan meidät, olisimme olleet muuten ihan hukassa.

Maanantaina alkoi sitten kielikoulu. Opiskelimme pienryhmässä, johon kuuluimme me viisi suomalaista tyttöä. Tunnit olivat sinänsä hyödyllisiä että sai tuntumaa kieleen. En koe oppineeni paljon uutta kielikoulussa. Mutta tämä ensimmäinen viikko oli hyvä, rauhallinen tutustuminen uuteen kulttuuriin. Me suomalaiset olimme opettajallekin erilainen kokemus, me emme ole niin puheliaita ja avoimia kun monet muut kansallisuudet. Minä ainakaan en ollut kauhean rohkea englannin puhuja, koska olen aina kokenut olevani huono puhumaan englantia, varsinkin ääntäminen on tuottanut hankaluuksia.  Kulttuurishokkia minulla ei ollut, tuntuu että brittiläinen kulttuuri on kuitenkin aika lähellä suomalaista kulttuuria. Ulkonäöltäänkin olemme samanlaisia, joten et erotu joukosta ennen kuin alat puhumaan. Monta kertaa ihmiset sanoivat että minulla on kiva tai jännä aksentti puheessa. Se taisi olla kohtelias tapa sanoa että äännän väärin.

Aluksi tuntui kyllä hankalalta ymmärtää puhetta, mutta pikkuhiljaa siihen tottui ja uskalsi rohkeasti kysyä uudelleen kun ei ymmärtänyt. Eri ihmisten puheessa oli eroja, joitain ymmärsi paremmin ja joitain ei juuri lainkaan. Mutta oli mukavaa huomata että kyllä sitä pärjää vaikka ei täydellistä englantia puhukaan. Ensimmäinen viikko oli sinänsä jännittävä, että päivät kuluivat nopeasti tutustuessa uuteen kaupunkiin. Plymouth oli mukava kaupunki, ei liian suuri mutta kaikki tarvittava löytyi.

Olihan se aika jännittävää kun maanantai koitti. Oli taas tottunut käymään yhdessä muiden tyttöjen kanssa kielikoululla ja nyt sitten täytyi selvitä ihan yksin. Ensivaikutelma oli myönteinen, omistaja Stuart vaikutti ystävälliseltä ja kertoi työpaikan yleisistä säännöistä ja toimintatavoista. Hän opetti minulle mm. erilaisten kahvien tekemistä. Chandlersilla kaikki työntekijät tekevät kaikkea, yleiskuvan täytyy olla siisti. Toimintatapaan kuuluu että pöydät ovat siistejä, astiat kerättävä heti pois pöydiltä, eikä seisoskella toimettomana. Ensimmäisien päivien jälkeen pääni oli ihan pyörällä, tuntui mahdottomalta oppia kaikkia asioita. Työ sinänsä ei ollut hankalaa, olen ennenkin työskennellyt kahvilassa ja tottunut hektiseen työympäristöön. Mutta vieras kieli teki oppimisesta astetta haastavampaa. Esimerkiksi pöytänumeroina käytettiin pelikortteja. Asiakkaan tilatessa ruokaa hänelle annetaan pakasta kortti, lyödään kassaan kortti ja tilaus, tieto menee keittiöön, kellon soidessa haetaan tilaus ja viedään oikeaan pöytään. Minulle oli haastetta olla sekoilematta kiireiseen aikaan korttien kanssa…ten of clubs, five of spades, nine of hearts, six of diamonds jne.

Kassakonekin oli tietenkin erilainen kun olen tottunut käyttämään. Mutta suhteellisen selkeä kuitenkin, harjoittelulla sitäkin oppi käyttämään. Kaikkein hankalimmaksi asiaksi koin ihmisten ymmärtämisen. Chandlersin omistajapariskuntaa ja muita työntekijöitä ymmärsin kohtuullisen hyvin. Toki hekin tiesivät että en ole englantilainen ja puhuivat ehkä hieman selkeämmin ja tottuivat siihen että heidän täytyi toistaa sanomaansa. Asiakkaiden tullessa tekemään tilauksia olin kyllä pulassa. Ruokalista oli aluksi vieras sekä juomatilauksia oli niin monenlaisia. Monet juomasekoitukset olivat sellaisia mistä en ollut kuullutkaan tai osannut tehdä, joten mahdotonta ymmärtää mitä asiakkaat tilaa. Tietenkin alussa myös jännitti ja yritti kuunnella puhetta huolellisesti. Minulla vain käy helposti niin että silloin tärkein asia menee ohi.

Koen onnistuneeni harjoittelussa hyvin ja uskon että minuunkin oltiin tyytyväisiä. Opin asiat suhteellisen nopeasti ja tuntui loppuaikana että osasin ottaa tilaukset vastaan ihan sujuvasti. Lähtiessä omistaja, Stuart, sanoi että ota ihmeessä yhteyttä jos haluan tulla ensi kesänä kesätöihin.

Kulttuuriin sulautui aika nopeasti, minä ainakin tulin paljon avarakatseisemmaksi. Minulla on ollut aina kiinnostusta muita kulttuureja kohtana ja harjoittelu vielä lisäsi sitä. Ei tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta, että työskentelisi joskus tulevaisuudessa ulkomailla.

Ulkomaanjakso kokonaisuudessaan oli mielestäni onnistunut. Sain hyödyllistä kokemusta työskentelystä ulkomailla, ja koen avartaneeni maailmankatsomustani. Itseluottamukseni parani, osaan tiedostaa omat kykyni paremmin. Kielitaitoni ei ole edelleenkään maailman paras, mutta oli positiivista huomata että kyllä sitä pärjää. Uskallan paremmin jatkossa käyttää englantia. Tuli kyllä huomattua, että mukavin ja helpoin on keskustella englanniksi henkilön kanssa, joka ei myöskään puhu äidinkielenään englantia. Koen ainakin kasvattaneeni taitoja työskennellä erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Pidän siitä että englantilaiset ovat avoimempia kuin Suomalaiset. Työpaikalla oli myös puolalainen kokki, sekä puoliksi irakilainen tyttö. Viimeisinä viikkoina sinne tuli myös harjoitteluun 2 slovakialaista tyttöä. Joten kanssakäyminen muiden kansallisuuksien ihmisten kanssa ei rajoittunut ainoastaan britteihin.

Aluksi tuntui oudolta englantilainen tapa kysellä kuulumisia, kiitellä ja pyytää anteeksi. Ihmiset kyselevät jatkuvasti ”How are you?” tai ”Are yuo okei?”. Aluksi tuntui oudolta, ja mietti että näytänkö siltä että en ole kunnossa, mutta aika nopeasti siihen tottui. Anteeksi pyydetään vaikka ei olisi aihettakaan, esimerkiksi kävelet aika läheltä. Ja kiitokset ovat vuolaita, esimerkiksi kun vie tilauksen pöytään, asiakas kiittää ”Thank you darling, cheers, thaks”.  

Kaiken kaikkiaan todella mukava ja opettavainen kokemus. Kielitaito parani hieman, rohkeus ja itsevarmuus lisääntyi.  

- Marita

Työharjoittelussa Sandwich Barissa Plymouthissa 

Lähtöön valmistautumisessa haastavimpia asioita oli matkalaukun painorajoitukset, sekä se ettei tiennyt minkälaiset vaatteidenpesumahdollisuudet meillä on. Tavoitteenani oli saada työkokemusta, parantaa kielitaitoa ja kykyä selviytyä vieraassa maassa ja kulttuurissa. Tavoitteeni olivat minulle tärkeät, koska minulla ei ole aikaisempaa työkokemusta ja koska menen opiskelemaan matkailualaa.  Matka oli kiva, vähän jännitti miten pärjään englannilla ja millaisessa paikassa asumme.

Isäntäperheemme oli todella kiva. Perheessä asui myös ranskalainen tyttö Lolita ja sinne tuli myös Saksalainen tyttö Kristina, joiden varsinkin Kristinan kanssa ystävystyimme heti. Tapasimme myös neljännen suomalaisen tytön, me kaikki suomalaiset tulimme hyvin toimeen. Kielikurssilla emme paljon opiskelleet, koska meidän kaikkien kielitaito oli opettajan mielestä niin hyvä. Kävimme kielikurssilla tutustumassa kaupunkiin opettajan johdolla, mikä oli hyvä koska muuten olisi kestänyt kauemman tottua paikkoihin. Kurssin tauoilla juttelimme muiden oppilaiden ja opettajien kanssa. Vaikka emme oppineet kielikurssilla paljon uutta, oli kiva että ekalla viikolla oli vain kielikurssi, koska se ja ihmisten kanssa puhuminen antoi varmuutta ja näki että pärjää kielellä. Lauantaina menimme koulun järjestämälle ilmaiselle retkelle.

Työnantajani omisti useampia paikkoja, työskentelimme Sinin kanssa vuoroviikoin Expresso sandwich bar kahvilassa ja TC's diner lounasravintolassa. Viimeisen tunnin olimme joka päivä molemmat kahvilassa. Lounasravintolassa on kiireisempää ja työ rankempaa. Minä olin ensimmäisen viikkoni töissä siellä.

Tärkeimpiä työtehtäviäni oli tiskaaminen, ruokien tarjoilu, sekä pöytien ja lattian puhdistus. Englantilainen tapa tiskata tuntui aluksi vähän oudolta, koska oli vain sieni, ei ollenkaan tiskiharjaa, eikä astioita huuhdota. Tarjoillessa opin kohteliaisuutta ja asiakkaiden käytöksestä opin aina kiittämään ja olemaan paljon kohteliaampi kuin Suomessa ollaan. Aluksi tuntui hassulta kun kaikki aina kiittivät tyyliin: thank you darling. Seuraavalla viikolla kahvilassa lähinnä tiskasin ja tarjoilin, sekin oli paljon helpompaa, koska astiat ovat enimmäkseen kuppeja. Työkaverini ja varsinkin pomoni olivat kivoja.

Työpaikkani oli pieni perheyritys, jonka omistajat olivat kotoisin Kyprokselta. He omistavat kahvilan, kaksi lounasravintolaa ja yökerhon. Eniten työtä ja vastuuta oli omistajalla, joka työskenteli kahvilassa joka päivä, ja oli myös kaikissa muissa paikoissa työskentelevien pomo. Kaikki työntekijät tekivät oikeastaan kaikkea, laittoivat ruokia ja juomia, tarjoilivat siivosivat ja tiskasivat. Opin töissä käyttämään kahvikonetta, tekemään kahveja ja teetä. Olisi kiva hallita sen käyttö paremmin. Lisäksi tein muita avustavia tehtäviä. Varsinkin kahvilassa oli kiva ilmapiiri, koska se oli aika pieni ja suurin osa asiakkaista oli vakioasiakkaita, jotka saattoivat käydä useammankin kerran päivässä. Se oli vähän kuin heidän olohuoneensa, kaikki tunsivat toisensa ja he pitivät työntekijöitäkin vähän kuin kavereinaan. Myös työntekijoiden kanssa oli kiva jutella, puhuimme paljon kulttuurieroista ja ruoasta, englantilaisesta kulttuurista ja omistamme, koska olimme Sinin kanssa Suomesta, omistajaperhe oli Kyprokselta ja yksi työntekijä oli skotti.

Sain työharjoittelussa käytännön kokemusta palveluammatista sekä yleisesti työskentelystä ulkomailla. Kielitaitoni, etenkin ymmärtäminen ja rohkeus puhua paranivat. Englannissaoloaikanani tapasin paljon erilaisia ja erimaalaisia ihmisiä. Tulin kaikkien kanssa toimeen ongelmitta. Saavutin henkilökohtaiset tavoitteeni. Tein työtehtäväni hyvin, olisin ehkä voinut jutella asiakkaiden ja muiden työntekijöiden kanssa rohkeamminkin, mutta kokonaisuudessaan pärjäsin mielestäni hyvin ja opin ymmärtämään myös eri aksenteilla puhuttua englantia paremmin.

- Roosa

Takaisin