Veran au pair -aika Pekingissä

Välivuodeksi Kiinaan 

Lukion jälkeen halusin lähteä ulkomaille pitämään välivuotta. Aluksi suunnittelin lähteväni vain matkustelemaan, mutta kun äitini ehdotti au pairiksi lähtemistä, tiesin sen olevan parempi vaihtoehto. Au pairina pääsisin oikeasti osaksi paikallista arkea ja perhettä, eikä kuluja olisi yhtä paljoa kuin matkustelussa.

Halusin lähteä Euroopan ulkopuolelle ja oppia uuden kielen. Aasia on aina kiinnostanut, minkä takia suunnittelin aluksi lähteväni Japaniin, mutta siellä au pair -kulttuuria ei kuitenkaan oikein ole. Pienen tutkiskelun jälkeen löysin Allianssin nuorisovaihdon Au Pair in China -ohjelman. Tiesin heti sen olevan juuri minulle.

Kiinassa au pair on kotiopettaja

Kiinassa au pairin työ eroaa suuresti muista maista. Au pairin ensisijainen työ on englannin puhuminen lapsille tai perheen toiveista riippuen kielen opettaminen.

Kotitöitä au pairin ei tarvitse Kiinassa tehdä, ainakaan paljoa. Au paireja ottavissa perheissä on jo ainakin yksi ayi, eli kodinhoitaja, joka hoitaa kodin siivoamisen ja kokkaamisen. Perheillä usein on myös kuski, joten lapsia ei tarvitse hakea koulusta, eikä autoa ajaa. Joissain perheissä saattaa ayin lisäksi asua lastenhoitaja ja jopa englannin ja/tai kiinan opettaja.

Nopea lähtö yllätti

Perheiden yhteydenottojen odottelu oli raastavaa. Saattoi mennä viikkoja ilman uutisia. Kun sitten vihdoin sain myöntävän vastauksen, oli lähtö seuraavalla viikolla. Siitä alkoi todellinen valmistautumisen loppukiri, johon sisältyi mm. lentojen varaamista, viisumin hakemista ja tietysti pakkaamista.

Oli todella vaikeaa pakata niin pitkää "matkaa" varten, varsinkin kun ei yhtään tiennyt, millaisia vaatekauppoja Kiinassa olisi (tiedoksi: siellä on ihan kaikki samat länsimaiset vaatekaupat). Itselläni lähti mukaan yksi hyvin täysi matkalaukku ja vuoden lopuksi tavaraa oli noin kolme matkalaukullista. Ei siis kannata raahata ihan koko vaatekertaa mukaan, shoppailtua tulee varmasti.

En osannut etukäteen kiinaa paria sanaa lukuun ottamatta yhtään, joten ensimmäiset viikot olivat hieman hämmentäviä. Ensimmäisessä perheessäni vain perheen äiti osasi englantia ja hän oli töissä aikaisesta aamusta myöhään iltaan. Kielimuurin lisäksi uusia kokemuksia tuli paljon, kun esimerkiksi ruoka ei vastannutkaan yhtään Suomessa olevan kiinalaisen ravintolan ruokaa ja kun kielitunneille piti mennä kahdella metrolla ja kotipään matka autolla. Itsenäiselle suomalaiselle oli Pekingin laidalla asuminen shokki. Seuraava perheeni onneksi asui paljon paremmalla alueella, Sanlitunin lähellä. Sieltä pääsi itsenäisesti kulkemaan ja kavereiden näkeminen, kaupoilla ja kahviloissa käyminen ja jopa clubbailu mahdollistuivat.

Kiinan kieli osoittautui haastavaksi

Kiinan oppiminen oli vaikeampaa kuin olin olettanut. Vaikka elinkin kiinankielisessä ympäristössä, oli työtäni puhua englantia ja näin se tietysti oli pääasiallinen kieleni jättäen kiinan käyttämisen vähäiselle. Kielitunteja oli toimistolla kahdesti viikossa ja ne kestivät noin 2 tuntia.

Aluksi olin tunneilla yksin, mutta perheen vaihdon yhteydessä minut laitettiin ryhmään kahden muun au pairin kanssa. Pienet ryhmäkoot takasivat sen, että puhumista ja varsinkin lausumista sai oikeasti harjoitella ja opettaja tunsi jokaisen kielitaidon hyvin. Seitsemän kuukauden jälkeen osasin lukea noin 250 merkkiä ja pärjätä normaaleista tilanteista kiinaksi.

Muiden au pairien kanssa lisäsimme englannin sekaan satunnaisia kiinalaisia fraaseja ja osasimme naureskella perheiden lasten kiinankielisille kiukutteluiden mielikuvituksellisuudelle. Parhaimmillani kävin pieniä keskusteluita kiinalaisten kanssa. Unelmani olisi vielä jossain vaiheessa puhua sujuvaa mandariinia.

Kiinalaiset ja suomalaiset ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia

Etukäteen oletin kokevani suuren kulttuurishokin, mutta en koe sellaista koskaan tapahtuneen. Vaikka Kiina tietystikin eroaa Suomesta hyvin paljon, ovat ihmiset pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Kolme asiaa, joihin en kuitenkaan koskaan kunnolla tottunut, olivat: 1) pitkät kulkuyhteydet ja super-täydet julkiset kulkuvälineet, 2) saasteet, jotka ovat pahimmillaan talvella ja 3) nettiblokkaukset. Kiinassa kaikki meille tutut nettisivut ovat kiellettyjen listalla ja niille pääsee vain VPN:n avulla. Joskus VPN:t eivät toimi tai ovat hyvin hitaita ja näinä hetkinä teki välillä mieli heittää kännykkä seinään.

Ylipäätään sopeuduin Kiinaan mielestäni hyvin. Rakastin suurkaupungin vilskettä kaikkine huonoine puolineenkin ja kun alun eksymisten ja hämmennyksen jälkeen oppi käyttämään metroa ja (oman alueen) busseja pekingiläisittäin, oli todellinen voittajafiilis. Välillä oli pakko päästä au pair -kavereiden kanssa Mäkkäriin tai pizzalle, mutta paikallisesta kiinalaisesta ruoastakin opin tykkäämään, vaikka Helsinki-Vantaalle oli alun perin lähtenyt hyvin nirso yksilö. Dumplingit, baozit ja erilaiset nuudeliruoat tuovat veden kielelle joka kerta, mutta riisiä olen kyllä syönyt tarpeeksi koko loppu elämäkseni.

Mukaan tarttui itsevarmuutta

Au pair -aikani on ikimuistoinen kokemus. Tapasin mielettömästi ihmisiä eri puolilta maailmaa ja sain paljon uusia kavereita, joiden kanssa tulen pysymään yhteyksissä. Opin paljon myös itsestäni. Olen aina ollut itsenäinen ja seikkailunhaluinen, mutta vasta ulkomaille yksin muuttaminen sai minut totisesti kuoriutumaan pelottomaksi ja vahvaksi ja lopullisesti unohtamaan ennakkoluulot. En enää jännitä asioita samalla tavalla ja olen tajunnut, että asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella juuri oikein. Kaukana ovat myös päivät, kun arastelin kielten julkisesti puhumista virheiden pelossa. Olen kiinaksi kysellyt ravintolassa annosten lihaisuudesta vegaanisen ystävän puolesta, riidellyt taxikuskin kanssa hinnasta ja kertonut Pekingissä asumisesta Xi'anilaisessa baarissa. Kun vaan unohtaa rajoitukset, pääsee elämässä yllättävän pitkälle. Ja jos jokin menee pieleen, onpahan ainakin hyvä tarina kerrottavana.

Olen edelleen yhteyksissä molempiin perheisiini ja toista perhettäni olen tavannut kahdesti lähdön jälkeen. Lapsia on ikävä usein. Vaikka au pairin työ onkin rankkaa, on se myös hyvin palkitsevaa. Olen nyt ja ikuisesti jie jie, isosisko, kolmelle kiinalaiselle lapselle. Toinen perheeni olisi ollut jopa tulossa Suomeen tapaamaan minua! Itse kuitenkin tykästyin Kiinaan ja Aasiaan, sekä seikkailuun niin paljon, että päätin lähteä opiskelemaan Macauhun ja näin voimme nähdä huomattavasti helpommin.

5 vinkkiä Kiinaan:

1)      Panosta kielen opiskeluun

Kiinassa kaikki eivät todellakaan osaa englantia, joten vähintäänkin kiinan alkeet kannattaa opetella. Kiinassa pärjäämisen lisäksi on kiinan osaamisesta tulevaisuudessa paljon hyötyä, onhan se kuitenkin maailman puhutuin kieli ja Kiinan merkitys maailmassa on koko ajan suurempi ja suurempi!

2)      Varaa aikaa matkusteluun Kiinassa

Jotkut perheet matkustelevat Kiinan sisällä au pair mukanaan, mutta aina ei silti ole aikaa oikeasti nähdä kaupunkia. On hyvä idea jättää au pair -ajan loppuun aikaa matkustella ennen Suomeen palaamista. Kiina on todella suuri ja monipuolinen maa, siellä riittää nähtävää pitkäksi aikaa.

3)      Jos mielisit surffailla länsimaisilla sivustoilla, lataa Pleco ja VPN ennen matkaa!

Pleco on kääntäjä-app, joka toimii ilman nettiä ja VPN on aiemmin mainittu portti länsimaalaisille nettisivuille. VPN pitää ladata ennen Kiinaan saapumista, sillä siellä kaikki VPN-sivut ovat myös tietysti blokatut. VPN:iä on moneen lähtöön ja monen hintaisia, parilla eurolla saa jo kännykässä toimivia sovelluksia. Itse olen ollut tyytyväisin GreenVPN:ään.

4)      Ole kärsivällinen - Kiinalaiset eivät suunnittele asioita hirveästi...

...ja jos suunnittelevatkin, on niillä tapana muuttua. Pitkää pinnaa ja joustavuutta tarvitaan usein. 

5)      Älä pelkää epäonnistumisia!

Harvoin mitään pahaa tapahtuu, vaikka mokaakin. Hyppää seikkailuun, opi nauramaan itsellesi ja tartu eteen tuleviin tilaisuuksiin. Au pairina olo, etenkin Kiinassa, tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden.

Vera

Related