Keskusteltuani koulussamme kansainvälisistä asioista vastaavan opettajani kanssa kuulin Allianssin nuorisovaihdon Medium Term Volunteer- ohjelmasta, jonka kautta olisi mahdollista hakea vapaaehtoiseksi Keniaan, jossa tarjolla oli erilaisia projekteja eri kiinnostuksen kohteisiin. Itselleni suunnaksi määrittyi Kenian pääkaupunki Nairobi ja projektikseni Slum Sanaa art Center, joka on yhden Afrikan suurimman slummin alueella toimiva yhteisötaidekeskus slummeissa kasvaneille nuorille.

Nairobin lentokentälle saapuessani minun tuli vain odottaa kyytiä ja päätyä ensimmäiseksi yöksi hotellin petiin, jossa tosin oli mielenkiintoisempaa tutkia ihmisten liikehdintää ulkona, kuin nukkua.

Seuraavina päivinä minut vastaanottanut taho CIVS kävi läpi vielä kanssani infon, kaupunkikierroksen, järjesti minut tulevaan hostperheeseeni ja projektiini sekä vastaili typeriinkin kysymyksiini. Minä en poikkeuksellisesti lähtenyt työleirille kuten useimmat, sillä vielä saapuessani suunnitelmissani oli jäädä vain kahdeksi kuukaudeksi, Keniassa loppujen lopuksi viettämäni kolmen kuukauden sijaan. CIVS:n kanssa tekemisissä olo rajoittui muutamia kertoja lukuun ottamatta näihin alkupäiviin, sekä lähtöpäiväkseni järjestettyyn kyytiin lentokentälle. Tuki oli kuitenkin jatkuvasti saatavilla.

Perhe johon päädyin oli kohdanneista onnenpotkuista suurin. Eläkkeellä olevan äidin, hänen parikymppisen poikansa, kahden parikymppisen siskontytön ja vaihtelevien vieraiden perhe oli mitä vieraanvaraisin ja mukavin kohtaamani perhe. Yksi isoimmista asioista, joita Keniasta ikävöin suuresti. Vaikka välillä aamuisin herätessä vastaan saattoi kävellä tuiki tuntematon naama, oli aina se uusikin naama mitä ystävällisin.

Minulle talosta oli varattu koko kolmeksi kuukaudeksi oma huone, koko talo oli kuitenkin perheenjäsenen lailla täysin käytettävissäni. Varsinkin alussa se oli juuri perheeni, joka minut tutustutti Keniaan, ystäviinsä ja asuinalueeseen sekä paikallisiin tapoihin. Äidin kanssa kävin tuttuja tapaamassa ja kirkkoon tutustumassa, veljen ja siskojen kanssa kaupungilla, välillä jopa Nairobin yöelämässä. Alusta loppuun asti perheen lapset olivat mitä parhaimpia kavereita, joiden kanssa saattoi turvallisesti mennä ja tehdä. Heidän kauttaan oli mahdollisuus tutustua myös muihin paikallisiin, ja olinkin etuoikeutettu saadessani omanikäistäni paikallista seuraa, muiden vapaaehtoisten lisäksi. Sen suurempia sääntöjä minulle ei laadittu, mutta uskoakseni jokainen osaa maalaisjärjellä päätellä mikä on hyväksyttävää käytöstä toisen kotona, tässä kulttuurissa. Kenialainen ei mielellään kritisoi, mutta se ei tarkoita sitä, että häntä ei mikään tekemisesi risoisi. Se maalaisjärki siis käyttöön. Vaikka olen kotiintuloajoista keskustellut viimeksi yläasteella, niistä keskustelin kyllä Keniassa, hyvässä hengessä ja neuvotellen. Kyllä, olen aikuinen ja vastaan itsestäni, mutta elleivät perheen säännöt mene aivan järjettömyyksiin ovat ne luultavasti sinun turvallisuuttasi ajatellen laadittu. Sille on syynsä, miksi ei ole hyvä kävellä yksin keskellä yötä Keniassa.


Selaillessani Nuorisovaihdon vapaaehtoismahdollisuuksia Keniassa, pisti Slum sanaa art center monien projektien joukosta heti silmääni. Työtä Kenian pääkaupungissa Nairobissa, nuorten sekä taiteen parissa. Mikä voisi olla parempaa taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneelle, tulevalle nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajalle. Vastaanotto projektissa oli todella hyvä, perehdytys hoidettiin hyvin, pomot olivat itsekin nuoria ja samaan aikaan projektissa aloitti myös kaksi ikäistäni saksalaista tyttöä. Työpäivän kulun sai määritellä pitkälti itse, projektin työntekijät sanoivat jo alussa, että he haluavat meidän olevan ennemmin paikalla tunnin päivässä hyötyen siitä, kuin monta tylsistyneenä.

Slum sanaa art center tarjosi päivittäin erilaisia tunteja draamasta hiphoppiin, nämä tunnit alkoivat päivittäin kello neljä ja yleensä nuoret olivatkin paikalla heti koulusta päästyään aina iltaan asti. Meidän vapaaehtoisten tuli lähteä aina viimeistään 7-8 aikaan illalla, turvallisuuden takaamiseksi. Jos olo kuitenkin tuntui joskus turvattomalta, sai mukaansa myös saattajan. 

Niin kuin hostperheestäni myös projektista sain mitä parhaimpia ystäviä koko Keniassa olon ajaksi. Muiden työntekijöiden sekä vapaaehtoisten kanssa vietimme usein aikaa myös vapaa-ajalla, kaikki oli rentoa ja heihin voi luottaa moniin projektiin kuulumattomiinkin kysymyksiin vastausta halutessa tai muuten vaan seuraa kaivatessaan.

Vapaaehtoisjaksosta sain siis hyvien ystävien ja kokemusten lisäksi myös neuvoja omaan elämään. Matka oli kasvattava kokemus kaiken kaikkiaan ja toivon syvästi, että kaikki halukkaat voisivat joskus kokea vastaavaa ja tietenkin minä itse vielä uudestaan ja uudestaan. Elämäni parasta aikaa.

Anna

Related