Olen seitsemättä kuukautta Evs-vapaaehtoisena Armeniassa ja jaksostani jäljellä on nyt enää reilu kuukausi. Evs-projektini on lastenkodissa, jossa asuu noin sata lasta. Nuorimmat lapsista ovat seitsemänvuotiaita ja vanhimmat jo yli kahdenkymmenen. Evs-jaksoni alkoi työleirillä, joka pidettiin samaisessa lastenkodissa. Työleirille tuli vapaaehtoisia eri Euroopan maista ja yhdessä me vietettiin aikaa lasten kanssa sekä leirin lopuksi järjestettiin konsertti, jossa eri maat olivat edustettuina. Nyt tehtävänkuvani on ollut hyvin avoin. Lähinnä minun tehtäväni on yksinkertaisesti jakaa aikaani lasten kanssa ja antaa heille huomiota, mutta siinä sivussa myös tuoda mukavaa tekemistä lasten arkeen ja opettaa esimerkiksi englantia.

Alku oli itselleni vaikea. Mielikuvani projektistani sekä Armeniasta poikkesivat aika paljon todellisuudesta. Luulin lasten olevan nuorempia ja kun vastassa oli lähes itseni ikäisiä nuoria tyttöjä ja poikia, shokki oli melkoinen. En myöskään osannut kuvitella, millaista olisi tulla ulkopuolisena näiden lasten kotiin keskelle tavallisia arkitouhuja. Ei olekaan ollut niin helppoa löytää, mitä juuri nämä lapset haluavat tehdä ja saada heidät innostumaan esimerkiksi askartelusta television katsomisen sijaan. Kun työ on vielä erilaisessa kulttuurissa eri kielellä, eikä läheskään aina ole löytynyt materiaalejakaan aktiviteettejä varten, mielikuvitus ja hermot ovat joskus joutuneet koetukselle. Läsnäoloni olen kokenut olevan parasta, mitä voin antaa. Se toivottavasti herättää lapsissa niin turvallisuuden tunnetta kuin kiinnostustakin esimerkiksi erilaisia kulttuureja ja kieliä kohtaan.

Miksi sitten valitsin Armenian? Aiemmin minulla ei ollut aavistustakaan millainen, tai edes missä, Armenia on. Halusin lähteä jonnekin, mutta en tiennyt minne. Löysin kiinnostavan projektin täältä. Sen myötä aloin ottaa selvää tästä maasta ja kiinnostuin myös siitä. Työni on Armenian pääkaupungissa Jerevanissa. Se on aivan eri maailma verrattuna Armenian maaseutuun ja pienempiin kaupunkeihin. Kolmesta miljoonasta armenialaisesta yksi kolmasosa asuu pääkaupungissa, joka onkin paljon vilkkaampi ja kehittyneempikin kuin muut kaupungit ja kylät. Minulle oli yllättävää löytää kaikki mahdolliset kalliit merkkiliikkeet tästä kaupungista. Armenia ei ole mikään rikas valtio ja ihmisten elintaso ei ole kovinkaan korkea. Autoihin ja ulkonäköön panostetaan kuitenkin paljon, ainakin Jerevanissa.

Armenia kuului aikoinaan Neuvostoliittoon ja se näkyy niin kulttuurissa kuin esimerkiksi rakennuksissakin. Suurin osa armenialaisista osaa puhua venäjää, mutta armenialaisilla on myös oma kielensä omine aakkosineen. Armenian kielen alkeet olen jotenkin oppinut. Armeniasta löytyy paljon vanhoja kirkkoja ja historiallisia kohteita. Monet vapaaehtoisista ovatkin matkustaneet ahkerasti ympäri Armeniaa. Itselläni matkailu on jäänyt vähemmälle. Armeniaa ympäröivät myös useat kiinnostavat maat. Itse palasin juuri matkalta Iraniin.

Armenialaiset ovat vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Suhtautuminen työhön ja opiskeluun ei ole täällä yhtä vakavaa kuin mihin Suomessa olen tottunut. Se on osoittautunut niin hyväksi kuin pahaksikin asiaksi. Talvi on täälläkin kylmä, eikä rakennusten lämmitykset ole ihan samaa luokkaa kuin Suomessa. Vettä ei tule useimmissa asunnoissa hanasta koko päivää, vain iltaisin ja aamuisin. Tämän kaiken kanssa oppii elämään, enkä kadu tänne tuloani. On ollut mielenkiintoista tutustua tämän pienen, melko tuntemattoman, maan kulttuuriin ja täkäläisiin tapoihin elää ja ajatella.

Evs-jaksoni on ollut erityisesti omaa kasvamistani, itsenäistymistä sekä tietysti kaikkine vaikeuksineen ainutlaatuinen kokemus. Enemmän kuin suuria tekoja ja kovaa työntekoa tämä onkin ollut oppimista, tutustumista ja kulttuurien vaihtoa niin minulle kuin ihmisille, joita olen tavannut täällä. Ihmiset ovatkin parasta, täälläkin. Vapaaehtoisten yhteisö on ollut tiivis ja tukea olen saanut lastenkodilta sekä järjestöltäni. Yhteydenpito lasten, vapaaehtoisten ja muiden tapaamieni ihmisten kanssa tulee varmasti jatkumaan vielä Suomeen paluunkin jälkeen. Nyt yritän vielä nauttia ja vähän tehdä töitäkin, vaikka alkaakin jo ikävä olla Suomeen. Siellä varmaan ikävöin taas tänne takaisin.

Henna

Related