Lähdin tammikuussa 2011 Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen vapaaehtoistöihin tuoreeseen nuorien perustamaan NGO:hon (non-governmental-organization) nimeltään ORO. Oro itseasiassa tarkoittaa makedonialaista kansantanssia, mutta organisaation toiminnalla ei mitään tekemistä tanssin kanssa ollut. Oro koostui nuorista tyypeistä, jotka vaikuttavat urbaanin kulttuurin eri saroilla; kaksi DJ:tä, katutaiteilijoita jne.

Minun projektini oli assistentin työt radiossa. Molemmilla Oron DJ:stä oli radio-ohjelma ja näissä oli tarkoitus autella. Tai tätä siis luulin ensin, kunnes minulle selvisi, että saisin oman radio-ohjelman. Tämähän ei haitannut, vaikkakin melko uusi aluevaltaus oli, jännää! Ohjelmaa aloin tekemään Student FM:ssä, joka kuuluu Skopjessa, sekä nettistreamina. Konseptiksi muodostui suomalaisen musiikin soittaminen, ja muiden vapaaehtoisten tuominen vieraaksi, milloin he soittivat lempimusiikkiaan heidän kotimaistaan. Ohjelma oli siis sekalainen yhdistelmä suomalaista räppiä, slovakialaista noisea, ranskalaista laulelmaa… ja paljon muuta. Pieni mutka oli uusi laki Makedoniassa, mikä mahdollisti radio-ohjelmien sisällöstä vain 25% olevan vierasta kieltä, mukana siis oli aina kääntäjä, joka toisti meidän höpöttelyt. Ohjelma oli siis jossain määrin sekava, mutta ainakin jotain uutta.

Toinen työtehtäväni oli Shutkassa (viralliselta nimeltään Suto Orizari), maailman ainoassa virallisessa hallituksen hyväksymässä romani-kaupunginosassa. Shutka on noin 10 km Skopjen keskustasta pohjoiseen ja täällä sijaitsee 2006 perustettu Daily Center vähäosaisille lapsille. Daily Center on osa "Defence for Childern Rights" (DCI) -järjestöä ja tämän Makedonian jaostoa. Se on yleishyödyllinen kansalaisjärjestö, joka toimii 40 eri maassa. Järjestö perustettiin 1979 Sveitsissä ja sitä pidetään johtavana lasten oikeuksien puolustajana.

Shutkan Daily Centerin idea on tarjota lapsille heidän päivittäiset tarpeensa. Keskus on avoinna aamu seitsemästä kolmeen. Tällä aikavälillä peseydytään, vaihdetaan puhtaat vaatteet, tehdään läksyjä, nautitaan välipalaa, leikitään ja opiskellaan. Sitten lapset lähetetään vuoroissa kouluun. 
Keskuksen aikaansaannoksia ovat mm. jokaiselle lapselle annetut henkilöpaperit, lääkärintarkistukset ja rokotukset, päivittäisen hygienian opetteleminen ja lasten osallistuminen koulutukseen.

Daily Centerissä teimme ranskalaisen vapaaehtoisen Elisen kanssa workshoppeja lapsille. Meillä oli koko viime kevään kestävä maalaus -workshoppi, ideana oli maalata keskuksen ulkoseinät. Teemoina olivat metsä ja meri. Lapset piirsivät metsään ja mereen sopivia otuksia, me teimme näistä stensilejä ja näiden stensilien avulla lapset maalasivat teoksensa seinään. Koko työ onnistui hyvin, lapset olivat super-innoissaan teloista ja sudeista! Välillä lasten kanssa työskenteleminen oli yhtä hulabaloota, meillä ei ollut yhteistä kieltä ja temperamenttia ei puuttunut keneltäkään, mutta toisaalta leikkiminen ei lopulta tarvitse kieltä.

Viimeiset yhdeksän kuukauttani ovat epäilemättä olleet elämäni tapahtumarikkaimmat. Kuulostaa kliseiseltä… mutta mitään muuta ajanjaksoa elämässäni en tähän voi verrata. Jo alkajaisiksi organisaationi koko rakenne muuttui tänä aikana, ihmisten väliset suhteet, työ; koko ympäristö oli jatkuvassa liikkeessä suuntaan tai toiseen. Kaikki tämä yhdessä oli ainakin minun EVS -jaksoni ydin idea. Pääasia ei ole vapaaehtoistyön tekemisessä, vaan itsensä kehittämisessä. Jos et työnnä omia rajojasi, kokeile sitä hyppyä tuntemattomaan, elämästä saattaa helposti tulla turvallisen tylsää ja omat rajat jäävät jonnekin hämärän peittoon. En varmaan ole itseni kanssa ollut enemmän hukassa kuin täällä, mutta tämän jälkeen en ole itseäni myöskään tämän varmemmaksi tuntenut.

Ilona

Related