Juhanin vapaaehtoisleiri Italiassa

Kun ilmoitin ystävilleni lähteväni historialliselle työleirille Italiaan, katsoivat he minua pitkään ja oudosti. Kyllähän tuo sana kalskahtaa monen korvassa ilkeästi; vähemmästäkin tulee mieleen jotain entisen Neuvostoliiton pakkosiirtoloihin ja rangaistuslaitoksiin viittaavaa. Kuitenkin palavasta intohimosta historiaan suuntasin kulkuni Roomasta koilliseen muutaman sadan kilometrin päässä sijaitsevaan pieneen ja henkeäsalpaavan upeaan keskiaikaiseen Bominacon kylään.

Bominacon kylä, jossa ei ollut puhettakaan postilaitoksesta, kunnollisesta sähkön- ja vedenjakelusta, puhelinlinjoista tai poliisista, tuntui kaikessa alkukantaisuudessaan kovin kotoisalta ja historiallisuudessaan aivan ainutkertaiselta. Jo ensimmäisenä iltana minut täytti varma tunne siitä, että ratkaisu Italiaan lähtemisestä oli ollut oikea, vaikka leiriporukkaan vaikuttikin kuuluvan neljä järkevyyden rajoilla horjuvaa espanjalaista sekä enemmän innokas kuin älykäs italialainen Pallino-koira.

Työtehtävänämme oli toimia useissa eri kohteissa Abruzzon vuorilla ja laaksoissa. Merkittävimpiä ja mielenkiintoisia kohteita olivat Julius Caesarin perustaman Peltuinumin kaupungin alue, jonka piiriin kuului myös useita myöhempinä vuosisatoina rakennettuja kirkkoja sekä linnoja, joiden entisöintiin me, 13 eurooppalaista ja yksi amerikkalainen, saimme osallistua. Työn laatu vaihteli aina rehevöityneiden linnojen ja kirkkojen puhdistamisesta pintapuoliseen arkeologiseen toimintaan, jota harjoitimme lähinnä romahtaneen keskiaikaisen kirkon lattian ylös kaivamisen sekä satoja vuosia vanhan pyhiinvaellusreitin esiintuomisen kautta.

Työskentely menneisyyden parissa opetti meille yhtä, jos toista myös menneisyyden ihmisestä, sillä niin monipuoliset olivat löydöksemme. Löysimme luita, vanhoja työkaluja, tarve-esineitä sekä vanhoja kirjoituksia.

Kaksi viikkoa Bominacossa ja sen lähialueilla tuntuivat olevan kokemus, joka opetti meille kaikille mittaamattoman paljon historiasta, eri kulttuureista sekä elämästä ja yhteiskunnastamme yleensäkin. Väitän, että oleminen tällä leirillä antoi minulle ainutkertaisten kokemusten kautta mittaamattoman arvokkaita elämän oppitunteja: uudenlaisen näkemyksen historiaan sekä mielenkiintoisen metodin sen tavoittamiseksi -sellaisen, jota en Suomessa pänttäämällä ehkä ikinä saavuttaisi.

Mielestäni työleirit ovat, nimestään huolimatta, mitä oivallisin ja opiskelijan talouden kannalta suhteellisen otollinen tapa tavoittaa menneestä ajasta ja vieraasta kulttuurista puolia, jotka muokkaavat rakentavasti aikaisempia käsityksiämme. Hyvien ystävien, unohtumattomien hetkien ja opetusten kautta tämän kaltaisissa tapahtumissa on kyse ennen kaikkea elämän kokemuksista, joiden arvo oman identiteetin, ympäristönsä ymmärtämisen, menneisyyden jäsentämisen sekä tulevaisuuden yksilöllisten ja yhteisöllisten haasteiden kannalta on äärimmäisen suuri. Matkailu avartaa -vai miten se menikään?

Juhani

Related