Lotan vapaaehtoisleiri Puolassa

Olin pitkään halunnut kokeilla jotain työleiriä ja viime kesänä ryhdyin tuumasta toimeen. Halusin jonnekin Itä-Eurooppaan sekä johonkin sosiaaliseen projektiin. Niinpä innostuin, kun luin kuvauksen leiristä, jossa oli tarkoitus opettaa englantia Puolassa, meren rannalla.

Tieto leirille pääsystä tuli ajoissa, mutta muut käytännön ohjeet yms. melko viime tingassa. Meidän vapaaehtoisten vaadittiin tuomaan jo opetusmateriaali mukanamme, mutta vaikeahan sitä oli kovin tarkkaan mitään suunnitella, koska ei tiennyt lasten tasoa tai ylipäänsä tunneista paljonkaan. Niinpä varustauduin lähinnä idealistoilla, muutamalla englanninkielisellä lastenkirjalla ja varalta yhdellä kielioppikirjalla.

Leiri oli Pohjois-Puolassa pienessä kaupungissa nimeltä Leba, joka on todella suosittu turistikohde. Ranta oli ihastuttava, ja koko kaupungista huokui lomatunnelma. Lensin Varsovaan, yövyin siellä ja tulin sitten junalla Lebaan, noin seitsemän tunnin junamatkan. Meille oli annettu koulun osoite, minne tulisi mennä, joten niinpä navigoin sinne parin korealaisen kanssa, joihin törmäsin asemalla. Koulurakennus toimi siis leirikeskuksena, nukuimme luokkahuoneissa, söimme kellarin ruokalassa ja kävimme viereisessä liikuntahalleissa suihkussa.

Ensimmäisenä päivänä lapset ja nuoret (7-18-vuotiaita) tekivät englannin tasokokeen, jonka perusteella heidät jaettiin kahdeksaan tasoryhmään. Meitä vapaaehtoisia oli kahdeksan: Ranskasta, Armeniasta, Turkista, Koreasta, Kanadasta ja Serbiasta, sekä puolalainen ryhmänjohtajamme. Ensimmäisenä päivänä oli mukava ilahtua ja huomata, että en ollut ainoa, joka ei tiennyt vielä mistään mitään. ”Tietääkö joku, koska meillä on vapaa-aikaa? Entä mitä meidän pitää opettaa? Entä, entä, entä…” Kahdessa viikossa meistä tuli hyviä ystäviä, ja ryhmähenki vahvistui ja kohosi todella nopeasti tiiviin yhteiselon aikana.

Kaikille annettiin yksi vastuuryhmä, ja vaihdoimme ryhmiä kolme kertaa, jotta kaikki saisivat kokeilla eri tasojen opettamista, mukana oli aivan vasta-alkajista jo lukioikäisiin, joiden kanssa pystyi keskustelemaan. Puolaahan ei siis kukaan osannut, paitsi yksi vapaaehtoisista. Oli hauska kokeilla eri ryhmien opettamista, koska kaikissa oli omat haasteensa. Itse siirryin tasoilla ”alaspäin” – aloitin varttuneempien ryhmässä, keskustelimme, väittelimme, selitimme sanoja yms. Sitten siirryin noin 12-vuotiaiden ryhmään, jossa leikimme, harjoittelimme yksinkertaisten lauseiden muodostusta, lauloimme yms. Lopuksi opetin turkkilaisen tytön kanssa kaikkein pienimpiä, joiden kanssa lähinnä opeteltiin vuodenaikoja, värejä ja numeroita erilaisten leikkien avulla. 
Vähän jännitin, että minkälainen oma englannin tasoni on opettamiseen, että onkohan se nyt varmasti tarpeeksi ”very fluent” niin kuin kovasti leirikuvauksessa korostettiin. Mutta ei hätää. Suomalaiset ovat aivan liian nöyriä ja vaatimattomia omasta kielitaidostaan. Kaikki vapaaehtoiset tietysti puhuivat englantia, mutta paikoitellen todella vahvasti omalla aksentillaan ja tekivät myös paljon aivan perusvirheitä, kuten ”How many time we have?” Joten kyllä lukioenglannilla pärjää matkassa aivan mainiosti, muutenkin opetuksen idea oli enemmän antaa leiriläisille rohkeutta puhua englantia ja oppia muista kulttuureista, kuin suoranainen kieliopin tankkaus.

Luulin, että meidän vapaaehtoisten olisi ollut tarkoitus myös järjestää vapaa-ajan ohjelmaa, aktiviteetteja tms. mutta eipä oikeastaan. Päivän ohjelma käytännössä näytti tältä: klo 8 ylös, aamupalalle, klo 10 rannalle, klo 14 lounas, 15-16.30 englannintunti, 17.30 iltapala ja illalla lapset yleensä järjestivät leiridiskon luokkahuoneessa :) Jokainen vapaaehtoinen piti myös iltaisin pienen esittelyn omasta kotimaastaan. Välillä teimme pikkuretkiä, kuten Gdanskiin ja lähellä oleville hiekkadyyneille. Vapaaehtoisilla ei ollut vastuuta muusta kuin englannintunneista, koska lapsilla oli erikseen omat valvojansa. Tuntien suunnitteluun meni tietysti oma aikansa, riippuen kuinka paljon halusi panostaa. Itse koin sen tärkeänä, että sain suunnitella ja kokeilla eri asioita – otin leirin myös opettamaan oppimisen kannalta, tosin loppuajasta itse kukin vähän laiskistui. Muutaman kerran pidimme tunnit rannalla hyvän sään takia, mutta opettajan näkökulmasta se ei ollut niin hauskaa miltä voisi kuulostaa…hiekkaa joka puolella, ja tietysti lapsetkin olisivat mieluummin kirmanneet vedenrajassa.

Periaatteessa siis ainut velvollisuutemme oli pitää englannintunteja, ja loppuajan saatoimme viettää joko lasten kanssa tai omissa oloissamme. Kuitenkin sinällään olimme sidottuja leirin aikatauluihin, että aamupalalla oli oltava lähinnä esimerkin vuoksi, ja muutenkin meidän paljolti ”oletettiin” osallistuvan vapaa-ajan toimintaan, joten todellinen vapaa-aika koitti vasta iltakymmenen jälkeen, kun leiriläisille koitti hiljaisuus, tai sunnuntaisin, jotka olivat vapaapäiviä. Yleensä lähdimme viettämään iltaa paikallisiin pubeihin tai ravintoloihin. Kerran lähdimme rannalle viltit mukanamme ja vietimme yötä siellä jutellen ja eri maiden lauluja lauleskellen, ikimuistoista. Turkkilaisen illan jälkeen laitoimme myös hennatatuointeja, tosin korealaisilla kirjoitusmerkeillä. Aluksi uloslähteminen tuotti vähän ongelmia, koska koulu oli lukossa öisin, meille ei annettu omaa avainta ja ovivahti Vadzek ei luonnollisesti ollut kovin innostunut avaamaan ovea ihan koska vaan. Mutta aina jotenkin tilanne lutviutui eikä tarvinnut sisälle jäädä kyhjöttelemään tai ulos odottelemaan. 

Puolalainen kulttuuri ei sinällään tuottanut ongelmia, ihmisten mentaliteetti on paljolti suomalaisten kaltainen. Ruoan suhteen lähinnä koittivat suurimmat hämmästykset; aamupala saattoi olla todella raskas, esimerkiksi makkaraa tai lihakeittoa. Lisäksi kuumaa mehua tai ylisokerikyllästettyä teetä juotiin lähes joka aterialla. Iltaisin myös ehti tulla kamala nälkä, kun iltapala oli niin aikaisin. Puolalaisista jäi todella sydämellinen kuva, ja he ovat hyvin vieraanvaraisia.
Voin sanoa, että leiri oli kokonaisuudessaan todella onnistunut. Työ oli motivoivaa, olen varma, että leirillä olleet lapset ja nuoret saivat lisäkipinän kansainvälisyyteen ja englannin oppimiseen. Kuitenkin koko leiri tuntui enemmän lomailulta rantoineen kaikkineen. Leirin jälkeen reissasin vielä vähän aikaa Puolassa, mielestäni onkin hyvä idea yhdistää leiri hieman pitempään matkaan.

Lotta

Related