Matleenan vapaaehtoisleiri Intiassa

Vapaaehtoistyö ja Intia kiehtoivat minua, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta lähteä mukaan pitkään vapaaehtoistyö projektiin, mutta onneksi löysin allianssin kautta kahden viikon vapaaehtoistyöleirin Pohjois-Intiasta. Lensin saksan kautta paria päivää ennen leirin alkua Delhiin jossa leirimme leaderi oli minua lentokentällä vastassa ja oli myös varannut minulle halvan hotellihuoneen jo valmiiksi. Joten pystyin ottamaan alun hyvin rennosti huolehtimatta sen suuremmin. Olihan Delhi pienelle, vaikka maailmaa jo hieman nähneelle, suomalaistytölle hieman erilainen; likainen, täynnä ihmisiä ja köyhyyttä, lehmiä tietenkään unohtamatta.

Sunnuntai-iltana tapasimme ryhmämme kanssa juna-asemalla josta otimme yö junan Mainpuriin josta matkaa jatkettiin sitten kohti kyläämme baraipuria. Leirejä oli alun perin kaksi mutta leirille jolle olin itse alun perin menossa ei olisi tullut lisäkseni kuin yksi vapaaehtoistyöläinen joten liityimme toisen leirin mukaan ja sittenkin meitä leiriläisiä oli vain seitsemän.

Baraipur on 1000asukkaan kylä Uttar Pradeshissa. YBS, järjestö joka järjesti työleirin, on rakentanut kylään sen ainoan ja ensimmäisen koulun. koulutoiminta alkoi siellä 1996 mutta koulu rakennus saatiin vasta tämän vuosituhannen puolella. Koululaisilla alkoi juuri loma, kun saavuimme kylään, joten varsinaisiin opetustöihin emme päässeet, mutta kunnostimme koulua ja sen ympäristöä yhdessä lasten kanssa. leikimme ja tutustuimme paikallisiin ihmisiin ja opetimme heille englannin lisäksi omia kieliämme ja omaa kulttuuriamme.

Elimme yhden perheen asunnossa, pieni huone, "keittiö/olohuoneessamme" oli taivas kattona ja osa meistä itseni mukaan lukien nukkui tähtitaivaan alla katolla koska huone oli aivan liian ahdas seitsemälle. Teimme yhdessä ruokaa perheen äidin kanssa. Vaikka varsinaisia työtunteja ei hirveästi kertynytkään tuntui, että hommaa oli riittävästi, veden hakemiseen, ruoan valmistukseen, pyykin pesuun jne. meni todella paljon aikaa. Ja polttava aurinko pakotti päivän kuumimpina tunteina varjoon makaamaan.

Leiri oli aivan mahtava kokemus ja sain mahdollisuuden osallistua kahteen hääseremoniaan, moni asia herätti suuria tunteita ja paljon kysymyksiä eikä kaikki aina sujunut helposti mutta lähtisin takaisin heti kun se vain olisi mahdollista. Ihmiset olivat niin mielettömän hyväsydämisiä ja oli ihanaa huomata, että ilman yhteistä kieltäkin voi tutustua ja kommunikoida aivan toisesta kulttuurista olevan ihmisen kanssa. Alkeellisiin oloihin tottuu yllättävän nopeasti ja takaisin tullessa kaikki tuntuu tajuttoman ylelliseltä ja ihmeelliseltä. Intia ainakaan työleirin kautta koettuna ei ole oikea kohde todella mukavuudenhaluiselle ihmiselle, mutta oikeaa Intiaa ei Delhin katujen vilskeestä löydä vaikka kuinka yrittäisi.

Suosittelen tutustumista Intiaan kaikille ja työleiriä parempaa tapaa en osaa tällä hetkellä sanoa, mutta kannattaa varata tarpeeksi aikaa myös  matkusteluun. Intiassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa että olisi sääli lentää suoraan leirille ja heti takaisin. Itselläni oli valitettavasti reissaamiseen aikaa vain viikko mutta kyllä siinäkin jotain ennätti nähdä ja kokea.

Matleena

Related