Monta kertaa minun on pitänyt tässä tämän vuoden puolella ottaa näppäimistö kouraan ja näpytellä terveisiä elämästä täällä Ranskassa.

Nyt olen ollut täällä jo tasan viisi kuukautta. Tuntuu hassulta ajatella, kuinka hukassa sitä olikaan silloin lokakuussa. Kotiutumiseen meni aikaa, sillä kielitaito ei oikein riittänyt ihmisten kanssa kommunikoimiseen. Noin kolmen kuukauden jälkeen huomasin kuitenkin yhtäkkiä, että oho! pystynkin käymään keskusteluja tällä kielellä. 
Meitä vapaaehtoisia on täällä tällä hetkellä neljä: ranskalainen poika, serbialainen mies ja ukrainalainen tyttö, Elena, jonka kanssa jaan huoneen. Parin kuukauden ajan uudenvuoden tienoilla olimme Elenan kanssa ainoat vapaaehtoiset, jotka asuivat tässä talossa. Meistä onkin ajan mittaan tullut ihan hyvät ystävät.

Täällä ollessa olen kunnostanut vanhaa ulkopesulapaikkaa (la lavoire), maalannut seiniä Punaisella Ristillä ja rakentanut ihan alusta alkaen karavaanitalon (la roulotte). Nyt osaan monien työkalujen nimet vain ranskaksi, eikä minulla ole hajuakaan niiden suomenkielisistä nimistä!

Olen myöskin oppinut paljon omasta maastani ja kielestäni. Esimerkiksi lämmin "mummon mehu" voi joillekin olla täysin uutta ja että tomaatin paneminen leivän päälle saattaa aiheuttaa hihitystä. Ja olen myös huomannut, kuinka paljon suomenkielessä on ään pisteitä ja kuinka vaikeaa on siis kirjottaa sitä ranskalaisella näppäimistöllä... Ja miksi "äiti" on melkein kaikilla muilla kielillä maman, mamma, mom jne. mutta suomeksi se on täysin erilainen sana?

Elämä tässä kylässä on aika hiljaista, mutta viikonloppuisin menemme yleensä Pariisiin. Viime viikonloppuna kävin Pompidou-keskuksessa ja hengaamassa Montmartrella. Viimeinen juna tänne päin lähtee aina 23.51. Kerran tulimme liian myöhään ja juna oli jo mennyt. Otimme junan, joka tulee puolimatkaan, kaupunkiin nimeltä Meaux. Seikkailu ei saanut onneksi kovin dramaattisia piirteitä, vaan saimme kyydin juna-aseman vartijoilta, jotka kotiinpaluumatkallaan olisivat muutenkin ajaneet kylämme vierestä.

Liitän tähän mukaan yhden kuvankin. Poseeraan siinä Pariisin länsipuolella sijaitsevassa La Défensessa, josta löytyy tämä iso peukalo.

Niin, tuosta uudesta presidentistä! Pääsin täällä äänestämäänkin kyseisissä vaaleissa molemmilla kierroksilla Suomen suurlähetystössä Pariisissa. Olin ihan hämmentynyt siitä, että saan puhua suomea. Aluksi meinasin tervehtiä ihmisiä sanomalla Bonjour! mutta vaihdoin äkkiä kieltä ja sanoinkin Päivää. "Normaalisti" käyttäisin vastaavissa tilanteissa yksinkertaisesti ilmaisua Hei...

Terveisiä jo niin kovin keväisestä Ranskasta! Pihallamme kasvaa jo krookuksia!

Metté 
(aksentin käyttö välttämätön, jotta nimi lausuttaisiin täällä oikein)

Related