Ensin asuin täällä Torinon keskustan kupeessa yksiössä yhdessä espanjalaisen vapaaehtoistyöntekijä-tytön kanssa, mutta hän palasi jo Espanjaan. Nyt olen asunut yksin kuukauden (eli kirjoitan tätä vielä täällä ollessani enkä näin ollen ole vielä edes päättänyt vapaaehtoistyöjaksoani, mutta takana on jo miltei neljä kuukautta), mutta kohta pitäisi saapua uuden vapaaehtoistyöntekijän Slovakiasta. Samassa talossa asuu myös italialaisia siviilipalvelusta suorittavia poikia sekä albanialaisia ja camerunilaisia poikia eli monikulttuurinen meininki!!! Hyvä vain, näin saan tietää monia seikkoja vieraista kulttuureista!

Taskurahan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, sillä tutorini maksaa summan suoraan käteen kuun ensimmäisenä päivänä: 160 euroa taskuraha, 90 euroa ruokaan (sillä en pysty ruokailemaan ruokalassa) sekä 28 euroa kuukausibussilippuun, sillä työpaikkani on todella kaukana asunnostani. Hintataso on Suomen luokkaa, mutta esim. ruoka on hieman halvempaa. Mutta paikallisilta toreilta voi ostaa mm. ruokaa (leipää, lihaa, vihanneksia, hedelmiä yms.), vaatteita ja kaiken maailman tavaroita todella edullisesti. (Torinoon tulijoille vinkkinä; iso tori Piazza Della Republica:lla)

Mitä teen? Eli projekt(e)ista... Ei sinänsä yllätys, mutta internetin kuvaus (eikä myöskään tutorini kertomukset) vastannut todellisuutta, mutta minua se ei ole haitannut, sillä itse asiassa nyt tekemäni työni on hauskempaa kuin olin alun perin kuvitellut!

Tulin tänne työskentelemään nuorisokeskukseen nimeltä Mondo F.: keskuksen tarkoituksena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä (noin 30 ongelmanuorta tai nuoria, jotka tulevat ongelmaperheistä. eli vanhemmilla on huume-/mielenterveysongelmia yms.). Nuoret tulevat koulun jälkeen keskukseen, jossa autamme heitä tekemään kotiläksyjä (minä autan lähinnä englanninkielen läksyissä, sillä italian kielitaitoni ei ole kovinkaan vankka). Läksyjen jälkeen pelaamme jalkapalloa, pingistä, lentopalloa, korttia yms. sekä keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä! Lisäksi järjestämme vähintäänkin yhden päivän viikossa, jolloin on jotain erityistä aktiviteettia, kuten kokkausta, tietovisailua...vain mielikuvitus on rajana! Esimerkiksi minä olen harrastanut kuntonyrkkeilyä Suomessa ja koska lapset olivat kiinnostuneita siitä, päätimme järjestää kuntonyrkkeilytuokioita!!! Niin ensimmäisen kuukauden työskentelin edellä mainitusti (ja voitte vain kuvitella, millaista sähläystä se minulle oli, koska en puhunut sanaakaan italiaa?! Mutta toisaalta koska olin tekemisissä lasten/ nuorten kanssa minun oli pakko oppia kieltä ja mikä helpottavaa, lapset olivat todella innokkaita opettajia!!!)

Yllätyksenä minulle tuli, että kesän saapuessa minun piti vaihtaa projektia: nyt nuorisokeskukseen nimeltä Mondo N. Ajatus vaihdosta tuntui musertavalta, sillä olin juuri sopeutunut uuteen paikkaan, oppinut lasten nimet ja tuntemaan heidät...oli vain sopeuduttava jatkuvaan epävarmuuteen!!! Kun Mondo F:ssä olin työskennellyt noin neljä tuntia päivään, nyt oli edessä. Estate ragazzi. eli lasten kesä ja yli kymmentuntiset työpäivät. Olisin hyvin voinut kieltäytyä pitkistä työpäivistä (kuten espanjalainen kämppikseni teki, sillä maksimi on 8 h.), mutta kun kuulin työnkuvani, tein mielelläni pitkää päivää: kyseessähän oli vain kaksi kuukautta. Lasten kesän punaisena lankana oli opettaa lapsille erilaisia arvoja (apuna käytimme Tarua sormusten herrasta, mutta ei siitä enempää nyt) ja toisaalta tarjota kokemusrikas kesä kaikille lapsille (noin 60 henkeä). Vietimme esimerkiksi viikon vuorilla, Salbertrandissa, teimme retken Ligurian meren rannalle, vierailimme Gardalandissa, joka on Disneylandin tyyppinen huvipuisto yms. à Oli muuten mielettömän hyvä tilaisuus, vaikkakin raskas, minullekin tutustua Italiaan!!! Ja loppujen lopuksi olin todella iloinen projektin vaihdosta, sillä sain tutustua erilaisiin ihmisiin: niin kollegoihin kuin lapsiinkin ja huomasin pärjääväni & viihtyväni hyvin!

Ja sitten pääsemmekin kolmanteen projektiin, sillä Mondo F & N olivat suljettuina koko elokuun, jouduin/ pääsin kokeilemaan uutta työpaikkaa, joka on itse asiassa kaiken alku ja juuri: Oratorio di Valdocco. Nyt vaihdos oli vain virkistävä kokemus, ja koska kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen pystyin jo kommunikoimaan italian kielellä aika kivuttomasti, oli se myös helpompaa!!! Ja tällä hetkellä työskentelen siis edelleenkin Valdoccossa ja viihdyn mainiosti; ja mikä erikoista, koska juuri kukaan täällä ei puhu englantia, olen minä saanut hoitaa kaikki englannin kielellä hoidettavat asiat, kuten tulevia vapaaehtoistyöntekijöitä ja heidän organisaatioitaan koskevia seikkoja.

Niin ja syyskuussa koittaa sitten paluu takaisin Mondo F:ään ja siihen mistä aloitinkin. Pyysin kuitenkin, että saisin tehdä myöskin muutaman päivän viikosta Mondo N:ssä ja se on kuulemma mahdollista, ja oikeastaan suotavaakin!!! Joten on ollut ihanaa huomata, että pystyn itse vaikuttamaan niin työni sisältöön kuin työpaikkaankin!

Alkuvalmennukseni (yhden viikon mittainen) oli kuukauden päästä saapumisestani Cernuscossa, lähellä Milanoa; meitä oli vain seitsemän (2 belgialaista, 1 ruotsalainen, 1 kreikkalainen, 1 espanjalainen, 1 saksalainen sekä minä) ja olimme alusta alkaen kuin pieni perhe. Valmennus piti sisällään kielikurssin. Lisäksi käsittelimme kulttuureihin liittyviä seikkoja (mm. stereotypioita) ja vietimme yhden päivän psykologin seurassa (mm. rentoutumisharjoituksia, stressin sietäminen ja siitä selviytyminen). Todella hauskaa aikaa, jonka jälkeen paluu projektiin tuntui hieman karulta...

Eroavaisuuksista voisin mainita ainakin poskisuudelmat (aikuisten kesken kaksi, lasten kanssa kolme) niin tavattaessa kuin erottaessakin, mutta kättelykin on yleistä. 
Niin yllätys,yllätys, vaikka Torinosta puhutaankin kansainvälisenä kaupunkina (teollisuus), mutta todellisuudessa hyvin harva täällä puhuu englantia (pikemminkin ranskaa, espanjaa, jotka ovat lähellä italian kieltä), joten italian kielen taito on kullanarvoinen. Kyllä sen kielen oppii täälläkin, mutta ihan oikeasti se teettää töitä (itse opiskelin ensimmäisen kuukauden kaikki vapaa-ajat, jatkossa vähemmän), ja epävarmuuden sietokyky täytyy olla hyvä!

Eikä se aurinko aina paista täällä Italiassakaan ja varsinkin tänne pohjoiseen Italiaan tulijat, varautukaa sateisiin ja koleuteen: onneksi minullakin lähti villasukat mukaan, sillä ne olivat vielä toukokuun öinä tarpeen!

Täällä lupaukset on todellakin tehty rikottaviksi ja aikakäsite on toden tosiaankin liukuva: joten vaaditaan kärsivällisyyttä! Kaupat täällä ovat auki n. 9-12.30, kiinni n. 12.30-15/16, ja auki jälleen n.15/16-19.30. Maanantai aamupäivinä kaupat ovat suljettuja ja aukeavat vasta iltapäivällä. Sunnuntaisin kaupat ovat kiinni. Mutta täällä on myöskin isompia ostoskeskuksia, jotka ovat koko päivän auki aina klo. 22 saakka.

Toivottavasti pidät pastasta, sillä sitä on tarjolla joka päivä: ensimmäinen ruokalaji (=prima) on aina jonkin sortin pastaa; toinen ruokalaji (=seconda) on kalaa, lihaa tai kanaa + vihanneksia tai perunaa. Ja vaalealla leivällä on pärjättävä!

Ihmiset täällä ovat todella sympaattisia ja vieraanvaraisia. Valitettava totuus on, että tyttöjen kanssa on hieman vaikeampi solmia ystävyyssuhteita kuin poikien kanssa, mutta kun oikein jaksaa yrittää ei sekään ole mikään mahdottomuus: minäkin jatkan täällä Suomessa aloittamaani harrastusta kuntonyrkkeilyä erään tytön kanssa, johon tutustuin työni kautta. Niin eli ei täällä tarvitse yksinäisyyttä potea! Ja koska olemme oikeutettuja 12 päivän lomaan, pystyy siinäkin ajassa kokemaan paljon ainutlaatuista...Italiassa on liiankin paljon nähtävää ja koettavaa: valinnanvaikeus...

Itseäni Suomeen paluu kauhistuttaa: olen viihtynyt täällä liiankin hyvin! Mutta toisaalta nyt on myöskin tajunnut, mikä Suomessa on erityisen hyvää! Tämä on kokemus, jota voin lämpimästi suositella kaikille!!!

Outi

Related