Pauliinan vapaaehtoisleiri Intiassa

Namaste!

Tein lokakuussa vajaan kuukauden mittaisen reissun Intiaan. Vietin kaksi viikkoa FSL-India -järjestön vapaaehtoisleirillä Kundapurassa, Karnatakan osavaltiossa Intian länsirannalla. Leiri oli uskomattoman antoisa, opettavainen ja hieno kokemus.

Mumbain miljoonakaupungissa nähtävää riittää

Vietin ensimmäisen viikonlopun itsekseni Mumbaissa, jonne lentoni saapui keskellä yötä. Olin varannut majapaikastani etukäteen kyydin lentokentältä hotellille. Vaikka majapaikasta oma tilattu kuljetus oli hieman kentällä otettua taksia kalliimpi, etukäteen järjestetty kyyti tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Lentokentällä on mahdollista ostaa taksikuponkeja, joissa matka on maksettu etukäteen. Näin voit varmistaa, ettet joudu maksamaan matkastasi ylihintaa.

Mumbai on valtava. Suosittelen lämpimästi vierailua tuohon miljoonakaupunkiin, jossa pääsi vauhdilla sukeltamaan intialaiseen kaupunkielämän vilskeeseen. Kannattaa suunnitella etukäteen, missä päin kaupunkia haluaa vierailla ja majoittua. Yövyin kaupungin eteläosassa turistien suosimalla Fortin alueella, jossa on paljon nähtävyyksiä. Koin alueen varsin turvalliseksi ja liikuin päiväsaikaan paljon kävellen.

Englannin opetusta leikkien ja pelien kautta

Lensin ensin Mumbaista Goalle, josta suuntasin yhdessä leirinohjaajani ja toisen espanjasta tulleen vapaaehtoisen kanssa junalla Kundapuraan. Leiri oli jouduttu siirtämään Goalta Kundapuraan, sillä osallistujia olikin vain viisi osallistujaa. Olin lopulta erittäin iloinen, että saimme osallistua leirille Kundapurassa Goan sijaan: Goa on erittäin länsimaalaistunut joten maaseutualueilla saimme mahdollisuuden päästä nauttimaan niin sanotusti autenttisemmasta Intiasta.

Ensimmäisen viikon pidimme lapsille englannintunteja ja ohjasimme leikkejä paikallisessa kyläkoulussa. Rakensimme koulun pihalle myös kasvimaan kouluruokailuja varten. Meitä pyydettiin pitämään koululla pieni esitelmä kotimaistamme. Maaesitelmää varten on mukava ottaa mukaan valmiiksi tulostettuja kuvia ja pientä näytettävää Suomesta. Vuorovaikutussuhteen rakentamista lasten kanssa helpottaa jos on miettinyt valmiiksi yksinkertaisia pelejä ja leikkejä. Leikki on oiva keino rohkaista lapsia kokeilemaan englanninkielen käyttöä ja pääsemään molemmin puolin kielimuurin ylitse.

Leirin toisen viikon teimme töitä FLS:n koulutuskeskuksessa maanviljelysaiheisen projektin parissa. Työ oli erittäin mielenkiintoista. Oli hienoa päästä tutustumaan tapoihin, joilla FSL levittää luonnonvarojen kestävään käyttöön tähtääviä viljelymenetelmiä lähialueella.

Leiri sisälsi työtehtävien lisäksi kulttuurivierailuja. Kävimme tiili- ja kumitehtailla, paikallisella maatilalla, cashew-pähkinätehtaalla ja osallistuimme hindujen Dasara-juhlan valtaviin karnevaaleihin kaupungilla. FSL:n henkilökunta otti meidät heti alusta saakka erittäin lämpimästi vastaan. Heidän kanssaan oli helppo jakaa kaikki ilot ja mahdolliset huolet. He myös auttoivat meitä esimerkiksi viikonloppusuunnitelmiemme järjestämisessä. Leirin jälkeen lomailin Goan eteläosassa, joka oli erittäin rauhallinen vielä lokakuussa kun lomasesonki oli vasta aluillaan. Viimeiset päivät vietin osavaltion pääkaupungissa Panjimissa. 

Turvallisuuskysymyksiä ja vatsapöpöjä

Naisena yksin reissuun lähteminen jännitti aikalailla. Intiassa naisen asema on erilainen kuin esimerkiksi Suomessa. Naisena yksin liikkumiseen liittyvät turvallisuuskysymykset kannattaa mielestäni ottaa vakavasti, mutta positiivisella ja reippaalla asenteella. Omalta osaltani matka sujui kaiken kaikkiaan erittäin turvallisesti enkä näe mitään syytä siihen, miksi maahan ei voisi matkustaa naisena yksin.

Kuukauden aikana vastaani tuli muutamia epämiellyttäviä seurailutilanteita ja joitain suorasanaisia kommentteja kadulla, mutta omaa järkeä käyttäen ja pitämällä silmät auki asioista selviää vallan hyvin. Koin parhaaksi kieltäytyä seuratarjouksista ystävällisesti mutta napakasti. Pimeän aikaan en ehkä suosittelisi liikkumaan ulkona yksin. Yöbussi- ja yöjunalippuja varatessa kannattaa varmistaa, että oma lippu on naisten vaunusta.

Turvallisuuden ja kulttuuriin sopeutumisen kannalta erityisesti turistialueiden ulkopuolella liikkuessa on hyvä pukeutua paikallisten tapojen mukaisesti ja kulttuurin pukukoodistoa noudattaen: naisilla olkapäiden ja polvien tulee olla aina peitettynä. Esimerkiksi tunikamallisia mekkoja ja legginssejä saa ostettua paikanpäältä muutamalla eurolla. Miehet voivat pukeutua esimerkiksi shortseihin ja t-paitaan. Koin paikallisten tapojen mukaisen pukeutumisen myös helpottavan sopeutumista työyhteisöön koululla.

Selvisin matkasta ilman minkäänlaisia vatsaongelmia, vaikka Intia onkin varsin kuuluisa Delhi-bellyistään ja erinäisistä vatsapöpöistään. Hyvä käsihygienia on kaiken perusta – käytin käsidesiä aina ruokailun yhteydessä. Maaseudulla ja esimerkiksi vapaaehtoisleirillämme ei aina ollut tarjolla ruokailuvälineitä, koska Intiassa syödään perinteisesti sormilla. Käsidesipulloa kannattaa siis kantaa taskussa.

Ruokailuvälineiden lisäksi toinen Suomessa arkeen luonnollisena osana kuuluva asia, jota Intiassa ei joka paikasta löydy, on vessapaperi. Sitä voi siis olla kiva olla yksi rulla rinkassa mukana. Näihin arjen tapoihin liittyen saimme oppia, että ruoka syödään Intiassa siis oikealla kädellä ja vessassa toimitaan vasenta kättä käyttäen.

Joustava asenne ja maalaisjärki auttavat reissussa

Intialaiset ovat kokemukseni mukaan äärimmäisen ystävällistä ja lämminhenkistä väkeä. Maaseutualueilla valkoihoinen eurooppalainen voi olla erikoinen näky ja paikalliset tulevat helposti juttelemaan. Läpi reissun tuntui siltä, että apua oli aina tarjolla - olit sitten hieman eksyksissä tai epävarma oikeasta bussipysäkistä. Luonnollisesti innokkaisiin avuntarjouksiin voi olla syytä suhtautua tervettä järkeä käyttäen ja ajoittain myös varovaisuudella.

Matkustaminen junalla ja bussilla oli kätevää, erittäin halpaa ja vieläpä varsin hauskaa ja kokemusrikasta moninaisine kohtaamisineen. Matkoihin kannattaa varata aikaa ja aikatauluihin suhtautua rennosti. Yleisesti aikatauluihin ja esimerkiksi vapaaehtoisleirin viikko-ohjelmiin kannattaa suhtautua joustavalla asenteella. On kuitenkin hyvä pitää huoli siitä, että on itse kohteliaasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Intiaan ei lain mukaan saa tuoda rupiota ulkomailta, vaikka Suomessa saa vaihdettua euroja maan valuuttaan. Kaupungeissa voi maksaa kortilla, mutta usein käteismaksu oli ainoa vaihtoehto - muun muassa majapaikat eivät välttämättä ota korttimaksuja vastaan. Otin mukaan jonkin verran euroja, jotka vaihdoin lentokentällä rupioiksi. Loput tarvittavat nostin matkan varrella automaateista kortilla.

Vapaaehtoistyössä pääsee kurkistamaan pintaa syvemmälle

Suosittelen erittäin lämpimästi matkustamista Intiaan – edessäsi on maa, jossa ei nähtävä, koettava ja opittava lopu. Vapaaehtoistyö on loistava keino päästä tapaamaan paikallista väkeä ja näkemään vilaus heidän arjestaan. Samalla avautuu tilaisuus molemminpuoliseen kulttuuriseen vaihtoon sekä yhdessä tekemiseen ja oppimiseen. Intia antaa paljon pohdittavaa pitkäksi aikaa ja maan elämäntäyteinen ja kulttuurillisesti värikäs arki hyvää energiaa matkalaukut pullolleen.

Pauliina

Related