Pakkasin syyskuun lopulla rinkan täyteen tavaraa ja suuntasin kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistöihin Vietnamin pääkaupunkiin, Hanoihin. Ensi näkemältä vastassa odotti kostean lämmin ilmasto ja melkoinen liikenteen melu ja sekasorto.  

Asettauduin kaksikerroksiseen taloon, jossa meitä asustelee varsin tiiviisti 14 vapaaehtoista nuorta, pääosin ympäri Eurooppaa. Saman tien alkoi totuttelu suihku-, keittiö- ja siivousvuorojen jakamisesta. Asunto sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä niin keskustasta kuin työpaikastani. Läheltä löytyy pieniä ruokaputiikkeja, hedelmäkojuja ja herkullisia katukeittiöitä. 

Asioiden ei kannata olettaa sujuvan niin jouhevasti, kun mihin on kotimaassa tottunut. Yllätyksiä tulee matkan varrelle tuon tuosta ja niiden kanssa on vain opittava elämään. Paikalliseen elämänmenoon sisälle pääsemiseksi olen opetellut hieman vietnamin kieltä, koska englantia ymmärretään pääosin vain turistipaikoissa.

Arkipäivät kuluvat vapaaehtoistyö projektini parissa. Työskentelen paikallisessa toimintakeskuksessa, jossa on noin kolmekymmentä eri lailla kehitysvammaista nuorta. He valmistavat todella upeita käsitöitä myyntiin. Olen kyseisen keskuksen ainoa vapaaehtoinen ja keskuksen työntekijöistä vain muutama puhuu auttavasti englantia, joten käsiä ja kekseliäisyyttä saa käyttää aika paljon, ennen kuin saa itsensä ymmärretyksi. Tehtävänäni on ideoida uusia tuotteita, joita keskuksessa voitaisiin alkaa valmistaa. Työ on kommunikaation puutteen ja kulttuurierojen vuoksi aika haasteellista, mutta samalla myös hyvin kiehtovaa ja antaa mahdollisuuden päästä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. 

Riikka

Related