Ritan vapaaehtoisleiri Meksikossa

Osallistuin Colola beachin vapaaehtoistyöleirille merikilpikonnien suojelutyöhön. Olin kiinnostunut hyvin paljon merikilpikonnista jo ennen leiriä ja halusin todella osallistua projektiin. Odotukseni täyttyivät suurenmoisesti. Aika leirillä oli hyvin antoisaa kaikin puolin ja työ oli mielenkiintoista. Se oli hyvin vaativaa työaikojen suhteen, sillä työtä tehtiin pääasiassa öisin. Työaika rannalla oli 20.00 pm - 03.00 am, viverossa (paikka, jossa pienet kilpikonnan poikaset kuoriutuivat) oli neljä eri työaikavuoroa: 18.00 pm -02.00 am, 02.00am - 07.00 am, 07.00am - 12.00 ja 12.00 - 18.00pm. Kaksi ihmistä vuorollaan hoiti työvuoroa. Ranta jakaantui neljään eri alueeseen (zonat: media uno, media dos, weste ja este), joissa kussakin työskenteli 3-4 vapaaehtoista. Jokainen neljän alue jakaantui myös kahteen osa-alueeseen, jolle työryhmä hajaantui töihin. Joskus tosin joutui myös partioimaan kokonaisella alueella, zonalla, mikä oli yleisempää. Työhön kuului käveleminen rannalla öiseen aikaan etsien merikilpikonnia, jotka tulivat rannalle munimaan. Poimimme sitten munat talteen, otimme kaikki tarpeelliset tiedot ylös kilpikonnasta (mm. koko, laji, oliko kilpikonnalla jalassa merkkiä, munien määrä...jne.). Veimme tai annoimme jonkun paikallisen viedä munat viveroon, mikä tarkoitti aidattua aluetta, jonne munat haudattiin jälleen ja mistä poikaset sitten kuoriutuivat turvallisemmissa oloissa. Mahdollista oli myös nähdä luonnollinen rantapesä, josta poikasia kuoriutui ja lähti suunnistamaan kohti suurta valtamerta. Työhön kuului myös kerran yhden biologeista kanssa kilpikonnien painon mittaaminen.

Viverossa työskennellessämme partioimme aidatulla alueella ja tarkkailimme pesiä, joista poikasia kuoriutui. Kun poikasia sitten kuoriutui, kirjoitimme kirjaan tarvittavat merkinnät: mitä lajia, kuinka monta, mikä kellonaika ja mikä päivä. Joskus poikasia kuoriutui hyvin kiireessä tahdissa monesta pesästä yhtä aikaa ja siinä oli tekemistä. Keräsimme poikaset muoviastioihin. Kun poikasia oli kuoriutunut tarpeeksi monta, veimme ne sitten vapautettavaksi mereen, vähän matkan päähän vesirajasta, jotta poikaset itse oppisivat kävelemään sinne. Biologit Michoaganin yliopistosta työskentelivät myös rannalla meidän kanssamme tai uudessa viverossa hautaamassa keräämiämme munia talteen. Biologit puhuivat pääasiassa espanjaa, joten espanjan alkeet on hyvä olla hanskassa. Toki meille selitettiin asiat myös englanniksi tarpeen vaatiessa. Rannalla vastaan tulee myös paljon paikallisia, jotka puhuvat sinulle espanjaa. Kyläläiset etsivät myös merikilpikonnien munia, koska he joko söivät niitä tai myivät niitä rahasta. Tämä on tosiasia mikä pitää vain hyväksyä. Ihmiset ovat vuosikausia tehneet niin kyseisellä rannalla ja me emme voi siihen vaikuttaa muuten kuin tekemällä meidän osuutemme suojelutyöstä mahdollisimman hyvin. Tämä oli myös yksi asia minkä opin Cololassa, että luonnonsuojelutyö ei ole niin yksinkertaista ja helppoa. Niin monet muut asiat liittyvät yhteen ja mutkistavat asioita. Viiden vuoden projektin ansiosta on jo kuulemma saatu tuloksia parempaan suuntaan aikaiseksi. Pikkuhiljaa ja pitkäjänteisellä työllä asioita saadaan eteenpäin. Myös paikalliset työskentelevät ja osallistuvat muuttamaan asioita.

Työ ei rajoittunut pelkästään kilpikonnien hoitamiseen vaan myös päivällä olimme ylhäällä ja meillä oli työvuorot keittiöön, siivoukseen ja muuhun toimintaan mikä riippui paljon tilanteesta. Tämä ei vienyt kuitenkaan liian suurta osaa ajasta ja päivällä jäi paljon vapaa-aikaa kerätä voimia taas yöllä tehtävään työhön. Usein kävimme uimassa. Monesti rannoilla, joilla ei ollut paljon ketään muita, mikä oli täydellistä. Colola beachin ranta on liian vaarallinen uimiseen, joten siksi kävimme muilla rannoilla uimassa. Colola Beachin (La Playa de Colola) ranta on todella kaunis. Asuimme bambumajassa, joka oli mielestäni täydellinen asumus. Maisema ympärillä on upea. Pehmeää hiekkaa silmän kantamattomiin, kallioita ja kaktuksia. Koimme leirillä myös yhden jännitysmomentin koska leirimme aikaan sattui maanjäristys, jonka keskus oli hyvin lähellä Colimassa: 7,6 Richteriä. Bambumajamme heilui silmissä ja saattoi tuntea maan tärähtelyt jalkojen alla. Suurta katastrofia ei paikan päällä ollut sillä rannan tuntumassa ei ole paljon rakennuksia. Läheinen Tecoman kaupunki, jossa kävimme asioilla tosin kärsi tuhoja. Hyökyaaltojen vaara rannikolla on aina järistyksen sattuessa olemassa mutta ei sillä kertaa. Menemällä rannan tuntumasta kauemmas on vaaravyöhykkeeltä pois. Jokaisena päivänä oli pienen pieniä järistyksiä, joita tuskin huomasi. Tyynenmeren rannikko on järistysaluetta. Vaarallisista eläimistä skorpioneja ja hämähäkkejä alueella on. Niistä ei ole harmia, kun muistaa varovaisuuden olla menemättä avojaloin pusikoihin. Ei muuta kuin jos haluaa nähdä oikeaa Mexicoa ja upeaa luontoa kaukana kaupungeista, niin Colola on täydellinen paikka siihen. Kaunis pikkukylä, mukavia ihmisiä, upeita rantoja ja...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Leirin jälkeen on hyvä myös matkustaa muualla Mexicossa. Mexico on iso maa ja siellä riittää nähtävää. Itse olin vielä kuukauden kiertelemässä rannikkoa pitkin jatkaen matkaa Etelä-Mexicoon.

Rita

Related