18.5.

Kahden viikon päästä olen Jaipurissa, Luoteis-Intiassa. 1.6. alkaa viiden viikon vapaaehtoistyöjaksoni, jonka jälkeen vietän viikon reissaten ympäri Rajasthania. Työni tulee todennäköisesti olemaan slummilapsien parissa tehtävässä projektissa, joskin on vielä mahdollista, että pääsen ykköskohteeseeni eli naisten parissa tehtävään työhön. Reissaan Suomesta Allianssin kautta ja vastaanottajajärjestöni on erikoistunut vapaaehtoistyöhön.

3.6.

Kävin tänään tutustumassa naisten keskukseen yhdessä Jaipurin slummeista. Tulen työskentelemään keskuksessa seuraavat reilut neljä viikkoa. Opetan tytöille ja naisille englantia ja tietokonejuttuja sekä erilaisia vapaavalintaisia asioita, kuten piirtämistä, naisten oikeuksia, tanssimista tai vastaavaa, jolla kohottaa itseluottamusta. Vähän jännittää. En ollut keskuksessa tänään pitkään mutta tytöt vaikuttivat mukavilta ja innokkailta. Paikalla oli myös paljon pikkulapsia, jotka olivat aivan innoissaan meistä ja vilkuttivat koko ajan. Niin suloisia. Meitä on keskuksessa yhtä aikaa kaksi vapaaehtoista.

4.6.

Tänään oli ensimmäinen päiväni opettajana naisten keskuksessa. Osa tytöistä ja naisista on ujoja mutta osa osallistuu innolla. Eiköhän se siitä vähitellen helpota muidenkin kanssa. Maanantain tunneille osaan ehkä nyt valmistautua paremmin, kun minulla on jo vähän käsitystä siitä, mitä he osaavat ja kuinka kauan minkäkin asian kanssa menee. Toivottavasti. Työ on aika rankkaa, silla pidimme kolme tuntia putkeen ilman taukoja tässä kuumuudessa. Opetuksen jälkeen ensimmäiset pyysivät minut jo kotiinsakin. On tarkoitus, että pari kertaa viikossa tekisimme vierailuja oppilaiden luo, keskustelisimme koulusta, kyseisen oppilaan edistymisestä ja niin edelleen.

7.6.

Olin varautunut siihen, että täällä tuijotetaan. Siihenkin olin ainakin vähän varautunut, että ympärillä yritetään myydä tai tyrkyttää jotain. Sen sijaan siihen en ollut varautunut, että länsimainen on täällä kävelevä nähtävyys. Tämä tuntuu pätevän kaikkiin länsimaisiin mutta erityisesti naisiin ja vaaleisiin. Ihmiset haluavat koskea. Lapsilla se on suorasukaisinta: he saattavat juosta jostain, koskettaa kättäni ja juosta pois. Aikuisilla tämä näkyy lähinnä siinä, että he pyrkivät kättelemään. Kättely ei kuulu paikallisiin tapoihin, mutta länsimaisia halutaan kyllä kätellä, milloin vain voidaan. Oudointa on silti, että meitä halutaan kuvata. Olen hymyillyt pikkutytön käsikynkässä, koko perheen keskellä, perheen naisten kanssa, perheen miesten kanssa, jonkun kanssa kaksistaan ja toisten kanssa kolmistaan. Opetusryhmäni on todella iso ja siihen tulee koko ajan uusia ihmisiä. Oppilaat tulevat pitkin päivää, joten koskaan ei tiedä, kuinka monta heitä loppujen lopuksi on. Tänään oli vähintään 20. Opeta siinä sitten yhdellä tietokoneella asioita ihmisille, jotka eivät ole koskaan koskeneetkaan koneeseen. Tunnit ovat melko kaoottisia, silla meillä on myös koko ajan suuri määrä lapsia yleisönä.

15.6.

Täällä eletään kadulla. Melkein mitä tahansa voi tehdä - ja tehdään - kaduilla. Kaupan on vaikka mitä: hedelmiä, ruokaa, moottoripyöräkypäröitä, saviruukkuja, kukkia temppelissä käyntiä varten. Sitä stereotyyppisintä kadulla myyntiä en tosin ole nähnyt. Kadunvarret ovat täynnä kojuja ja lisäksi kaupustelijat kulkevat kärryineen ympäriinsä. Palveluissakin löytyy. Jos haluaa kiillottaa kengät, silityttää paidan tai ajaa parran, kaikkea on tarjolla. Kadulla voi hitsata tai laittaa ruokaa. Kadulla voi myös levätä. Työläiset heittäytyvät tauolla pitkäkseen kaduille, riksakuskit nukkuvat riksoissaan ja kadunvarret ovat täynnä nukkuvia koiria.

18.6.

Englannin tunnit ovat mukavampia kuin tietokoneen opettaminen. Niillä kaikki ovat mukana ja minulla on myös tulkki. Tietokonetunneilla täytyy aina yrittää keksiä muille jotain muuta tekemistä, kun muutama istuu koneella. Keksiminen ei aina meinaa onnistua - ja vaikka onnistuisi, ei ohjeita välttämättä noudateta. Tänään myös tanssittiin. Pidimme eilen ja tänään tunnit niin, että toinen vapaaehtoinen opetti vain englantia ja toinen vain tietokoneita, jotta meille jäi aikaa muullekin. Eilen jaoimme oppilaat kahteen ryhmään ja pyysimme ryhmiä valmistelemaan tanssin ja esittämään sen. Tänään sitten oli meidän vuoromme olla oppilaina. Tanssiminen oli mahtavaa! Olin osan aikaa aika pihalla enkä enää muista askelten järjestystä mutta oli hauskaa. Lisäksi oli mielestäni todella hyvä, että tytöt ja naiset näkivät, kuinka emme osanneet mitään ja pääsivät vähän nauramaankin meille.

22.6.

Illaksi olimme saaneet kutsun yhden oppilaan siskon häihin. Olin innoissani ja ostanut jopa sarin, vaikka en ollut moista ajatellut hankkia. Paikalla oli ilmeisesti noin parisataa henkeä. Olimme kyllä vähän nähtävyyksiä mutta ystävällisessä mielessä. Jäi hyvä mieli. Kaikki olivat meille hurjan ystävällisiä. En pysty kuvittelemaan tilannetta, että Suomessa ylipäänsä kutsuttaisiin melko ex tempore kaksi melko vierasta ulkomaalaista häihin.

3.7.

Tämä on viimeinen viikonloppuni Jaipurissa. Maanantaina on viimeinen työpäivä ja samana iltana heilutan hyvästit tälle kaupungille ja suuntaan länteen päin. Aika on mennyt hurjan nopeasti.

Olen pääpiirteittäin tyytyväinen vapaaehtoistyöhöni. Säätöä on ollut, ja rankkaa. Etukäteiskuva oli turhan ruusuinen ja välillä on ärsyttänyt. Silti kokonaisfiilis on hyvä. Tuntuu, että olen tehnyt edes vähän hyödyllisiä asioita täällä. Olen myös oppinut kaikenlaista. Olen tavannut täällä monia mukavia ihmisiä.

Sini

Related