Tuijan vapaaehtoisleiri Turkissa

Olin jo pitkään haaveillut vähän turistimatkaa pidemmästä ulkomailla oleskelusta. Nettiä selaillessani osuin sattumalta Allianssin työleirejä esittelevälle sivulle ja päätin hakea mukaan. Kun sitten kuulin, että olin päässyt Turkin Ankarassa elokuussa pidettävälle leirille, olin innoissani, vaikka oikeastaan juuri kukaan kavereistani ei ymmärtänyt, miksi ihmeessä halusin lähteä kykkimään yksin kahdeksi viikoksi jonnekin keskelle-ei-mitään. Varsinkin Turkki kohteena epäilytti monia, ja sainkin kuulla lähes kaikki mahdolliset tarinat siitä, mitä kaikkea yksin matkustavalle vaalealle tytölle voisi siellä tapahtua. Lonely Planetin matkaopasta ja sen varoituksia luettuani alkoi itseänikin jo hieman epäilyttää, olisiko sittenkään viisasta lähteä, mutta en halunnut enää pyörtää päätöstäni. 

Viimein sitten tuli lähtöpäivä ja lensin Helsingistä Istanbuliin, jossa minun oli tarkoitus yöpyä yön yli ennen monen tunnin bussimatkaa Ankaraan. Istanbulissa illalla hotellissa istuessani tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi ja mietin, mitä ihmettä oikein olin mennyt tekemään. En pitänyt koko kaupungista ja vaaleahiuksisena herättämäni huomio tuntui yksinomaan ahdistavalta ja halusin vain nopeasti pois ja leiriläisten joukkoon. Seuraavan päivän bussimatka sujui kuitenkin jo paremmin ja kun viimein olin perillä itse leirillä, tuntui, että ehkä sittenkin olin tehnyt oikean ratkaisun. Jo ensimmäisenä iltana tunsin nimittäin kuuluvani porukkaan, kun istuimme leiripaikkana toimineen yliopiston puistossa ja pelasimme ja lauloimme yhdessä.

Olin etukäteen varustautunut hyvin alkeellisiin asumisoloihin ja varannut mukaan muun muassa makuupussin, mutta yövyimmekin viihtyisissä yliopiston asuntolan 2–3 hengen huoneissa ja söimme yliopisto-opiskelijoiden ruokalassa. Eli monista muista työleireistä poiketen meidän ei siis itse tarvinnut huolehtia ruoanlaitosta, siivoamisesta yms. Kampusalueella oli myös uima-allas, joka oli vapaasti käytettävissämme. Myös ATK-luokkaan pääsi aina halutessaan esimerkiksi sähköposteja lukemaan.

Asumisolosuhteet olivat siis aika luksustasoa, mutta työ ehkä sitten sitäkin raskaampaa. Ensimmäisenä aamuna meidät vietiin metsään ja ryhmä jaettiin kahtia. Toinen puoli sai sahat ja kirveet ja toiselle puolelle taas annettiin köydet. Tehtävänämme oli karsia metsäpalojen varalta istutetuista männyistä alimmat kuivuneet oksat ja raahata ne sen jälkeen köysillä suuriksi nipuiksi koottuina läheisen tien varteen. En ollut tajunnut, että metsätöitä voisi tosiaan tehdä näinkin alkeellisesti, mutta kahden viikon aikana siihenkin tottui. Parina päivänä olin aivan varma, että ehkä sydänkohtaus tulee, kun raahasin edellisiltaisen baari-illan jälkeen "hiukkasen" väsyneenä oksakasoja polttavan kuumassa auringonpaahteessa paikasta toiseen, mutta kummasti sitä vain kuitenkin jaksoi pinnistellä, kun tiesi, että muut olivat aivan yhtä väsyneitä.

Töiden lisäksi meille oli siis tosiaan järjestetty paljon muutakin ohjelmaa. Kävimme esimerkiksi turkkilaisessa kylpylässä, basaareissa, moskeijoissa ja kaikilla muillakin paikallisilla nähtävyyksillä. Yhdeksi viikonlopuksi matkustimme jopa kokonaan Ankaran ulkopuolelle Cappadociaan. Myös Ankaran yöelämässä vierailimme siis pariinkin otteeseen, vaikka seuraavien aamujen töihin lähtemiset olivatkin sitten aina hieman vaikeita. 
Alusta lähtien leirillä oli mielettömän hyvä henki. Joku monilla leireillä jo aiemmin ollut sanoikin, että tämä oli hänen paras leirinsä ikinä ja että niillä, jotka olivat leirillä ensimmäistä kertaa saattaa olla aika korkeat odotukset jatkossa, mikäli he aikovat mennä vielä toistekin leirille. Leirille osallistui yhteensä 16 leiriläistä mm. Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, Venäjältä, Japanista, Etelä-Koreasta, Serbiasta ja Turkista. Olin toivonutkin, ettei samalle leirille osuisi muita leiriläisiä Suomesta, mutta siitä huolimatta oli mukavaa, kun leirillä oli yksi poika Tanskasta. Oli kiva huomata, kuinka monista eroista huolimatta meillä oli myös paljon yhteistä ja usein hän ymmärsikin jo puolesta sanasta mitä milloinkin tarkoitin. Kaikkien muidenkin kanssa riitti kyllä juttua, vaikka englannin taidoissa olikin suuria eroja.

Kaiken kaikkiaan leiri oli mielettömän hieno kokemus enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Kaksi viikkoa kului kuin siivillä, mutta silti leirin lopulla tuntui kuin olisin tuntenut nuo ihmiset aina. Aivan mielettömiä keskusteluja käytiin varsinkin niinä yön pimeinä hetkinä, jolloin olisi pitänyt nukkua ja levätä seuraavan päivän aikaista ylösnousua varten. Olin yllättynyt, miten avoimia ja mukavia kaikki olivat, ja varsinkin, miten paljon he tiesivät sekä oman maansa että muiden maiden historiasta ja kulttuureista. Suomea pidettiin hyvin eksoottisena, mutta siitä tiedettiin hyvinkin paljon. Minultakin kyseltiin esimerkiksi Kalevalan juonesta, Suomen asemasta toisen maailmansodan aikana sekä Tolkienin haltijakielen yhteyksistä suomen kieleen. Samalla omakin suomalaisuuteni vahvistui, vaikka kyseessä olikin vain suhteellisen lyhyt kahden viikon kokemus. Huomasin, että monet omat piirteeni johtuvat siitä kulttuurista, missä olen elänyt, mutta siitä huolimatta esimerkiksi haaveet ja ongelmat voivat olla hyvinkin samanlaiset kuin monilla aivan erilaisissa kulttuureissa elämään tottuneille.

Ainoa asia, mitä oikeastaan leirille lähtemisessäni kadun, on se, että olin varannut lentoni heti leirin päättymispäivälle. Monet muut leirillä olleet lähtivät nimittäin vielä yhdessä muutamaksi päiväksi kiertelemään Istanbulia ja olisin halunnut niiiiin paljon liittyä mukaan joukkoon. Mutta lentoani ei enää voinut peruuttaa ja sitä paitsi töihin paluu odotti heti melkein lentokentältä selviydyttyäni. Joka tapauksessa tulevaisuudessa aion todellakin lähteä uudelleen leireilemään ja varata silloin riittävästi aikaa matkusteluun sekä ennen leiriä, että leirin jälkeen. Lisäksi leiriltä normaalielämään palautumiseen kannattaa varata aikaa, sillä ainakin tämä leiri oli niin intensiivinen kokemus, että olin todella väsynyt ja sekaisin ainakin seuraavan viikon ajan ja näin vain unia leiriltä ja jatkoin englannin puhumista. Mutta kuten sanottua: suosittelen kaikille!

Tuija

Related