Tuomaksen EVS Slovakiassa

Suomesta lähdin asenteella, että mitä vain olisi edessä, siitä selviäisin. Ja tarkoituksella valitsin tämän projektin, koska halusin mahdollisimman suuren muutoksen. Alku Slovakiassa ei silti ollut aivan helppo. Kuten aina, myös nyt sopeutuminen täysin erilaiseen ympäristöön otti aikansa. Mutta jo alusta asti tulin todella hyvin toimeen kaikkien ystävällisten ihmisten kanssa ja se helpotti kotiutumista.

Paikka, jossa asuin ja työskentelin, oli vanha maalaistalo, joka on muutettu vierastaloksi ja paikaksi, jossa organisaatio järjestää erilaisia kursseja käsitöistä meditaatioon. Talossa asuu yleensä noin 6–10 nuorta. Vuoteni aikana ihmiset vaihtuivat tiheään. Useimmat asuvat paikassa 3–4 kk, mutta jotkut jopa vuoden. Talon arkeen kuuluu, vuodenajasta riippuen, puutarhatöitä, ruoanlaittoa, siivoamista, polttopuun keräämistä, hedelmien poimintaa, erilaisia korjaus- ja rakennustöitä jne. Lisäksi kylässä, jossa talo sijaitsee, on paljon erilaisia töitä. Puolet ajasta työskentelin talolla ja puolet kylässä, useimmiten erilaisissa rakennusprojekteissa.

Kylä on kehitystilassa ja organisaatiolla on paljon projekteja. Ensimmäinen rakennusprojektini oli uuden bussipysäkin rakentaminen kylän keskustaan. Siitä tuli hieno! Muuten syksy sujui sadonkorjuun parissa. Kun astuin ulos huoneestani, pystyin vain poimimaan omenan puusta. Nautin verannalla ihaillen näkymää vuorille ja laaksoihin. Erilaisia rakennusprojekteja aloitettiin ja jatkettiin. Aivan meidän puutarhan viereen me rakensimme asuinhuonetta, johon seinät tehtiin heinästä ja savesta. Saveen sekoitettiin myös hevosenlantaa. Tämä on sitä luonnollista rakennustekniikkaa.

Syksy kului vauhdilla ja jouluksi matkustin kotiin kolmeksi viikoksi. Kun palasin tammikuussa, ei talvesta ollut vielä tietoakaan. Keräsimme polttopuita t-paitasillamme auringon paistaessa. Mutta talvi tuli vihdoin helmikuun alussa. Kaikki hiljeni ja ilmapiiri muuttui. Vietimme hiljaisia päiviä järjestellen uudelleen kirjastoa ja suunnitellen kevään projekteja. Oli myös aikaa vain rauhoittua ja lukea, sekä miettiä jo mitä tehdä, kun aika täällä olisi ohitse. Silloin aloin suunnitella yhdessä bulgarialaisen EVS-vapaaehtoisen kanssa uutta leikkikenttää kylän keskustaan, minne perustettaisiin syksyllä uusi koulu. Lisäksi meidän kaikkien yhteinen ideamme oli järjestää festivaalit taloamme ympäröivillä niityillä. Lisäksi vielä otin harteilleni hyllyjen rakentamisen tulevan koulun kirjastoon. Talvi oli ohi nopeasti ja varsinkin puutarhassa riitti töitä joka päivä.

Kevät toi mukanaan kurssit, jotka työllistivät meitä asukkeja. Aloitin materiaalin hankkimisen kirjastonhyllyihin ja leikkikenttään. Eli toisin sanoen saha ja kirves mukaan ja metsään. Tarkoitushan oli rakentaa kaikki mahdollisimman luonnollisista materiaaleista. Pitkälle kesäkuun puoleen väliin saakka uurastettiin näiden projektien parissa, kunnes ne vihdoin olivat valmiit. Huokaus ja helpotus.

Mutta vielä oli edessä festivaali "Festival na lukach", suomeksi festivaali niityillä. Paljon palavereita ja ideointia, kunnes pari viikkoa ennen festivaalia aloitimme käytännönjärjestelyt ja viikkoa ennen vauhti vain kiihtyi. Mutta kuinka upeat festivaalit saimmekaan aikaan! Sunnuntai 16. heinäkuuta, festivaalin viimeinen päivä, oli sitten myös minun viimeinen päiväni. Maanantaiaamuna aloitin matkan, jolla vieläkin olen. Kuinka vaikeaa lähteminen olikaan! Paikasta oli tullut toinen kotini, jonne voin palata milloin vain. Mutta elämä jatkuu nyt muualla. Paljon jäi käteen vuodesta: uusia ystäviä, uusia taitoja ja uusi asenne – ”Veni, vidi, vici".

Tuomas

Related