Fiia Espanjassa

Tehdään unelmista totta!

Vuonna 2010 valmistuin lukiosta sen jälkeen aloin etsiä vapaaehtoismahdollisuuksia ulkomailta. Minulla oli erittäin vahva halu muuttaa ulkomaille, mutta en ole täysin varma minkä takia. Tämä halu jäi elämään monien vuosien ajaksi. Vuosien varrella minulla oli mahdollisuus työskennellä au pairina, opiskella ulkomailla ja lähteä vapaaehtoiseksi ulkomaille. Mutta aina jotain tuli tielle, enkä tarttunut tilaisuuksiin ja lähtenyt. Mutta juuri näistä syistä ymmärsin, kuinka tärkeä tämä haave oli minulle ja että se ei kadonnut mihinkään.

Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 2018, osallistuin lyhyempään vapaaehtoisprojektiin Egyptissä, ja kun tulin sieltä takas minulla oli tunne, että se kesti liian vähän aikaa. Haluan lisää! Tämä oli ns. viimeinen niitti ja tärkeä sellainen, koska heti sen jälkeen aloin etsiä pidempiä projekteja ja löysin lopulta erittäin mielenkiintoisen projektin lähellä Madridia. Hain ja minut valittiin vapaaehtoiseksi ja aloin odottaa projektini alkamista.

Pienten vaikeuksien jälkeen saavuin vihdoin Madridin lentokentälle lokakuun 2019 lopussa. Ihana Cris, ohjaajani, oli paikalla hakemassa minua ja hän oli juuri niin ihana kuin kuvittelin hänen oleva. Hän kyyditsi minut uuteen kotiini ja esitteli uudelle kämppikselle. Tämä olisi kotini seuraavan 8 kuukauden ajan. Koin olevani kotona välittömästi.

Olen valmistunut yhteisöpedagogiksi ja olen työskennellyt nuorten ja lasten parissa useiden vuosien ajan. Olin erittäin onnellinen kun kuulin, että saan vapaaehtoiskaverin Virosta ja hänellä on samanlainen tausta kuin minulla. Odotukseni täyttyivät enemmän kuin osasin kuvitella ja meidän välinen yhteistyö sujui aivan täydellisesti ja nyt minulla on uusi ystävä lähellä.

Vapaaehtoisprojektissa työskentelin kunnan nuorisokeskuksessa ja minun tehtävänä oli suunnitella ja vetää englannintunteja yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa, olla mukana kahdessa teknologia hankkeessa (Coder Dojo & Technovation challenge), kertoa vapaaehtois kokemuksista, auttaa järjestämään tapahtumia nuorisokeskuksen kanssa ja muita pienempiä tehtäviä. Kaikki tehtävät olivat minulle jollain tavalla uusia, joten sain paljon uusia taitoja.

Espanjassa on sanonta: “poco poco”, joka tarkoittaa hitaasti, yksi askel kerrallaan.

Tästä sanonnasta tuli meille vitsi, jota sanoimme koko ajan, mutta sillä on myös tärkeä merkitys (ainakin minulle). Opin olemaan kärsivällinen niin uuden kielen opettelussa, espanjalaisten aikakäsityksen kanssa, matkustamisessa, ravintolassa syömisessä jne. Suomalaisena, ainakin minulla, on tapana tehdä asioita heti ja tehdä monia asioita samanaikaisesti ja juosta paikasta toiseen. Opin, että asiat ei lopu vaikka kuinka juoksisi paikasta ja tehtävästä toiseen koko ajan. Toivon siis, että näiden kokemuksien kautta löysin tasapainoa omaan elämääni. Näiden lisäksi opin tietysti paljon espanjalaisesta kulttuurista, ihmisistä, ruuasta ja elämäntavasta. Espanjasta on tullut toinen kotini ja olen niin kiitollinen tästä kokemuksesta.

Projektini piti kestää 10 kuukautta ,mutta se alkoi kaksi kuukautta myöhässä. Minun piti asua Espanjassa koko projektin ajan, mutta vallitsevan tilanteen takia, tulin lähes kaksi kuukautta aiemmin kotiin. Vaikka matkaan mahtui asioita, joita en uskonut tapahtuvan, olen silti niin kiitollinen koko matkasta ja näistä kokemuksista mitä olen saanut.

Haluan kiittää Allianssin nuorisovaihtoa ja järjestävää tahoa Espanjassa asioiden hoitamisesta ja minun unelmien mahdollistamisesta. Kiitos myös kaikille ihmisille, joita kohtasin matkan varrella, jokainen teistä teki kokemuksestani juuri sellaisen kuin se oli ja oli niin onnellinen siitä ja teistä kaikista. Vielä joku päivä matkaan takaisin Espanjaan ja teen ne kaikki asiat, joita en kerennyt siellä ollessani kokemaan.

Abrazos/halauksin,

Fiia