Inka ja Riikka lähtivät yhdessä vapaaehtoisiksi Ugandaan

Tiistaina 30. syyskuuta

Vihdoin aamulla iski kauan kaivattu matkakuume. Nyt jännittää edes vähän. Enää kolme tuntia täällä nilkkoja Neljältä nousee kone ja me jätämme Suomen reiluksi puoleksi vuodeksi. Afrikan tunnelmaan laskeudumme huomisaamuna ja saamme ensivaikutelman tulevasta uudesta ja eksoottisesta elämästä.

Perjantaina 3. lokakuuta

UPAlaiset oli meitä vastassa ja pääsimme turvallisesti guest houselle. Sekä paikalliset että ulkomaalaiset vapaaehtoiset ovat olleet tosi ystävällisiä ja avuliaita meitä kohtaan eikä ole ollut mitään erityisempiä vastoinkäymisiä.

Kampala on valtava kaupunki ja täällä asuu 2 miljoonaa ihmistä. 

Maanantai 6. lokakuuta

Me muutetaan huomenna Luweroon! Se on kuulemma aika pieni paikka verrattuna Kampalaan, siis paikallinen Kerava! Etäisyys pääkaupunkiin on sama, mutta amisten määrästä ei oo vielä tietoa. Mennään kouluun töihin, jossa on tällä hetkellä kaksi muutakin vapaaehtoista: itävaltalainen Sylvia ja joku keski-ikäinen hollannista. Se on ihan uusi koulu, UPA on rakentanut sen vuosi sitten ja siellä on noin 40 oppilasta. Ilmeisesti työhömme kuuluu myös kouluympäristön luominen lapsille miellyttäväksi. Koulupäivien lisäksi päästään tekemään hommia aivan pikkuisten kanssa orpokotiin. 

Torstai 16. lokakuuta

Ollaan oltu koko viikko koululla ja työnsarkaa riittää varmasti vielä pitkään. Oon ajatellut opetella lypsämään lehmän, silla meidän koulu omistaa niitä kaksin kappalein. Niiden hoitaja ei kuitenkaan puhu muuta kuin lugandaa, joten pitää varmaan opetella se ensin!

Tää Luwero on aivan ihastuttava kaupunki, jonka ainoa haittapuoli on se, että ei voida mennä joka maanantai reggae jameihin!

Tiistai 21. lokakuuta

Koulupäivät alkavat kahdeksan aikaan aamunavauksella. Oppilaat seisovat luokittain jonoissa koulun pihassa. Vuorollaan yksi opettajista laulattaa lapsilla muun muassa Ugandan kansallislaulun, kertaa viikonpäiviä, rukoilee heidän kanssaan ja tarkistaa lasten käsien ja kynsien puhtauden, joka on samaa tasoa kuin Suomessa oltua viikon metsässä leirillä.

Kielimuuri hankaloittaa lasten kanssa toimimista. Onneksi Mr Basiita opetti meille muutaman tärkeäksi katsomamme fraasin: älä lyö kaveriasi, älä juokse, älä koske, hiljaa, istu alas, pyydä anteeksi, kiitos, ole hyvä ja hienoa! Varsinkin luokan junnut aiheuttavat suurta tarvetta käyttää juuri noita lugandankielisiä ilmauksia.

Meidän missiomme on tehdä tyhjistä huoneista viihtyisiä ja virikkeellisiä luokkia ja avustaa opettajia opetuksessa sekä keksiä uusia opetusmenetelmiä ynnä muuta. Materiaalia meillä ei ole käytössä lainkaan. Onneksi intialaiset antavat ''supermarketistaan'' pahvilaatikoita, joista teemme vaikka mitä! 

Tiistaina 3. maaliskuuta

Bassajansolon uuden vuoden ensimmäinen lukukausi on alkanut tuoden mukanaan paljon muutoksia ja koulun taso on jo aivan eri luokkaa kuin lokakuussa, jolloin aloittelimme töitä koululla.

Ennen helmikuun 2., ensimmäistä koulupäivää opettajat olivat huolissaan oppilasmäärästä – kuinka moni vanhoista 68 oppilaasta pystyisi palaamaan, kun koulumaksujakin oli vuodenvaihteessa nostettu. Ugandassa valtio ei tue yksityiskouluja millään tapaa, joten kaikki koulun varallisuus, jolla kustannetaan aivan kaikki (opettajien palkat, kouluruoka, jne) tulee lasten perheiltä. Uudet koulumaksut yhdelle lukukaudelle vaihtelevat vauvaluokan 20.000 shillingistä(8e) P.3-luokan 37.000 shillinkiin (16euroa). Huoli osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, kun joka ikinen tutu oppilas yhtä lukuun ottamatta on palannut. Kaikkien yllätykseksi sana Basajjansolosta on kiirinyt läpi Luweron johdattaen koululle noin 75 uutta tulokasta – parin ensimmäisen viikon kuluessa oppilasmäärä on yli tuplaantunut ja nyt lapsia on n.150!

Perjantai 13. maaliskuuta

Viimeistä kuukautta elellään Luwerossa, ja elämä on ihanaa! Ollaan opittu kokkaamaan jo lähes kaikkia ugandalaisia ruokia, vaikka ei ihan mestareita vielä ollakaan. Pari päivää sitten oltiin nimittäin kuorimassa matookea (vihreä keitettävä banaani) naapurin naisten kanssa, kun Molen mies Moses sattui paikalle ja kommentoi Inkan kuorimaa banaania: "Terrible peeling!". Kukaan ei kuitenkaan seppä syntyessään, vaikka oliskin sepän sukua.

Riikka ja Inka