Juulia Bulgariassa

Juulia vietti kaksi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen projektissa Bulgariassa. Lue alta Juulian ajatuksia vapaaehtoisjaksoon liittyen:

Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni lähteä ja voin rehellisesti sanoa tämän olleen parhaimpia aikoja elämästäni. Halusin osallistua projektiin alunperin päästäkseni paremmin sisälle luonnon kiertokulkuun ja oppiakseni ympäristöystävällisestä rakentamisesta ja ruoan kasvattamisesta sekä yhteisössä elämisestä. Minua kiinnosti myös tavata uusia ihmisiä eri maista, nähdä uusia tapoja elää ja kehittää ajatteluani.

Vaikka minulla oli jonkin verran kokemusta yksin matkustamisesta, oli matkani Suomesta Bulgariaan ensimmäinen kerta, kun matkustin kokonaan yksin Suomesta ulkomaille ja lensin yksin. Minun täytyi ensin lentää Helsingistä Riikaan, jossa vaihdoin lentokonetta ja meinasin melkein myöhästyä, koska olin odottamassa väärällä portilla, mutta onneksi sain juostua viime hetkellä Sofiaan menevään koneeseen. Sofian lentokentältä matkustin ensin kahdella metrolla Sofian päärautatieasemalle, josta nousin junaan, jonka hyvin kaunis vuoristomaisemainen reitti vei minut Svogen kaupunkiin. Svogesta vapaaehtoistyökohteeseeni oli vielä noin puolen tunnin kuoppainen automatka.

Projektini ajan asuin Vegetariumissa, pienessä kestävästi Balkanin vuorilla elävässä yhteisössä, Zhelenin kylässä, Bulgariassa. Ensimmäisenä Vegetariumiin saapuessani huomasin sen lämpimän, luonnonläheisen ja vastaanottavan ilmapiirin. Vapaaehtoiset, naapurit, isännät ja vieraat olivat heti lämpimästi esittelemässä minulle paikkaa ja eläimiä sekä selittämässä, kuinka kaikki toimii, koska Vegetariumissa monet tavalliset asiat kuten vaikkapa pyykinpesu tehtiin mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja eri tavoin kuin olin tottunut. Pyykinpesuaine esimerkiksi valmistettiin kastanjoista.
Seuraavasta aamusta alkaen aloin pikkuhiljaa tutustumaan paikkaan sekä siellä asuviin ihmisiin ja eläimiin. Jokainen aamu alkoi kokoontumisella, joka rytmitti hyvin päiviä. Kokoontumisessa luettiin kirjasta päivän lause ja jaettiin omia tunteita ja tarpeita sekä päivän työtehtävät.

Jatkuvat työtehtävät oli jaettu niin, että yksi ihminen oli aina vastuussa jostain asiasta, mutta tarvittaessa jakoi siitä tehtäviä myös muille. Suurimman osan ajasta minun vastuullani oli kanojen hoito, pyykinpesu, vessan ja kylpyhuoneen siisteys sekä kompostin tyhjennys. Kaikkeen opastettiin tosi hyvin ja sain aina kysyä apua, kun tarvitsin. Minulla ei juurikaan ollut aikaisempaa kokemusta eläinten hoidosta, joten oli kiinnostavaa oppia tulkitsemaan eläimiä. Esimerkiksi kanat eivät hevosista, vuohista ja kissoista poiketen halunneet ollenkaan hellyydenosoituksia kuten silittämistä, mutta olivat aina innoissaan, kun päästin ne ulkoilemaan. Oli myös mielenkiintoista oppia, kuinka kanoja ruokitaan kompostilla ja kuinka oli tärkeää varmistaa niiden kalsiumin saanti, etteivät ne alkaisi syödä omia muniaan sekä kuinka niille valmistettiin tuhkasta ja niiden munien kuorista paikka, jossa ne saattoivat puhdistautua.

Vegetariumissa ruoan tekeminen oli aina yhden ihmisen vastuulla koko päivän ajan niin, että yhdelle vuoroja tuli 1-2 sen mukaan, kuinka monta sillä hetkellä siellä asui. Vegetariumissa syötiin vain kasvisruokaa, jonka lisäksi oli monia sääntöjä, joiden avulla ruoasta pyrittiin tekemään mahdollisimman terveellistä. Esimerkiksi rasvaa ei paistettu ollenkaan eikä sokeria tai valkoista villjaa käytetty juuri lainkaan. Aamupalaksi syötiin puuroa, joka valmistettiin esimerkiksi kaurasta, yksijyvävehnästä tai maissista, sekä smoothieta, johon laitettiin esimerkiksi paljon puutarhasta poimittuja kasveja. Lounaaksi syötiin palkokasveja kuten papuja tai niistä tehtyä ruokaa, jyviä kuten täysjyväriisiä tai kvinoaa ja paljon kasviksia, joista suurin osa tuli omasta puutarhasta tai kasvihuoneesta. Töitä oli koko ajan aika paljon, mutta olin yllättynyt, kuinka paljon niihin sai itse vaikuttaa. Joskus sai valita mitä työtehtäviä halusi tehdä ja Vegetariumissa myös kannustettiin kertomaan omista tarpeistaan. Jos oli esimerkiksi paljon omia asioita tehtävänä jonain päivänä, sai silloin tehdä vähemmän töitä. Myös päivät, jolloin piti vapaapäivänsä sai valita aika vapaasti, kunhan välitti oman vastuualueensa tehtävät muille vapaapäiviensä ajaksi. Tämä tuntui minusta aluksi vähän vaikealta ja siltä, että vain lisäsin muiden työtaakkaa, mutta oli lopulta tarpeellinen taito opetella tulevaisuutta varten.

Projektiin kuuluvat työtehtävät sisälsivät kasvien hoitoon sekä rakentamiseen liittyviä työtehtäviä. Teknisesti niiden oppiminen oli melko helppoa, mutta Vegetariumissa haluttiin, että ymmärtäisin myös, miksi asioita tehdään jollain tavalla, joten minulle selitettiin myös paljon teoriaa, jota oli välillä vaikeaa sisäistää, koska en tiennyt näihin aiheisiin liittyvää sanastoa englanniksi kovin hyvin. Oppimani asiat jäivätkin melko irrallisiksi. Luultavasti kokonaisuuden oppiminen olisi vaatinut pidemmän ajan.

Yksi mieleenjäävimmistä kokemuksistani projektistani oli, kun kuvausryhmä tuli kuvaamaan lyhyttä ohjelmaa elämästä Vegetariumissa. Vegetariumisssa tärkeässä osassa yhteisöllisyyttä ovat aamuharjoitukset, joissa yksi ihminen järjestää muille harjoituksen jostain osaamastaan asiasta. Itse pääsin aamuharjoituksissa kokeilemaan esimerkiksi paneurhytmiaa ja intuitiivista tanssia. Halusimme esitellä aamuharjoitusta myös ohjelmaan, ja päätimme, että minä pitäisin judollisen alkulämmittelyn muille. Aluksi olin aika peloissani, koska olin aiemmin ohjannut harjoituksia vain lapsille, tatamilla ja suomeksi. Suunnittelin kuitenkin joitakin ulkoilmaan sopivia harjoituksia kuten eläinliikkeitä ja olkapään hipan, eikä edellisen illan onnistuneen harjoittelun jälkeen minua enää juurikaan pelottanut vaikka minulle laitettiinkin mikrofoni päälle. Oli kiva, että minun osuuteni oli ensimmäisenä ohi ja loppukuvauspäivän sain vain olla rennosti taustalla.

Tykkään liikkua paljon luonnossa ja tykkäsin tutustua ympäröivään luontoon ja hylättyihin rakennuksiin muiden kanssa, mutten juurikaan uskaltanut liikkua alueella yksin, koska pelkäsin muutamienkin naapureiden aggressiivisia koiria. Vegetaurimista johti viitoitettu noin neljänkymmenen minuutin polku alas Tserovon kylään, jossa saattoi käydä esimerkiksi kaupassa. Tserovon juna-asemalta saattoi ostaa junalipun noin tunnin kestävään junaan Sofiaan, Bulgarian pääkaupunkiin, jossa kävin esimerkiksi kerran äänestämässä Suomen alue- ja kuntavaaleissa Sofian-suurlähetystössä. Sofiassa oli myös paljon historiallisia nähtävyyksiä, joihin kuitenkin tällä kertaa ehdin tutustua vain vähän.

Vapaaehtoisaikani parin viimeisen viikon ajan olin ainut vapaaehtoinen, mikä teki ajasta vähän tylsemmän kuin alkuajasta. Vegetariumiin kuitenki muutti pian uusi perhe, ja olin myös tutustunut naapureihin, joista toinen oli myös mentorini sekä heidän lapseensa. Vegetariumissa kävi myös paljon vieraita. Haastavinta kokemuksessani olikin jatkuva ihmisten vaihtuminen ja etenkin se, kun vapaaehtoisen, jonka kanssa jaoin huoneen ensimmäisen kuukauden ajan ja joka auttoi minua paljon kaikessa, projekti loppui. Toisaalta myös tilanteet saattoivat vaihtua nopeasti. Esimerkiksi kerran saimme yllättäen kaksi orpoa vuohivauvaa hoidettavaksi, koska niiden lähellä asuva omistaja ei saanut niitä juomaan maitoa pullosta. Toisaalta ne myös lähtivät lyhyellä varoitusajalla takaisin, kun olimme saaneet opetettua ne juomaan pullosta ja ne olivat kasvaneet riittävästi.

Vaikka yksin matkustaminen maassa, jonka kieltä en ymmärtänyt kuin ihan vähän ja jossa monet eivät puhuneet englantia, tuntui jotenkuten stressaavalta, halusin kuitenkin matkustaa jonnekin. Useat tapaamani ihmiset sanoivat, että kannattaa nähdä Mustameri, joten matkustin Burgasiin, rannikkokaupunkiin, jonne meni Sofiasta noin kuuden ja puolen tunnin yöjuna. Bulgariassa junaliput, majoitus ja ravintoloissa syöminen oli aikaa halpaa, mutta välillä saattoi tulla vaikeita tilanteita, koska etenkään vanhemmat asiakaspalvelijat eivät puhuneet englantia ja saattoivat olla tylyjä. Muutoin bulgarialaiset olivat usein mukavia ja saattoivat vaikkapa yöjunassa peitellä minut ja yrittää kommunikoida käsillä havainnollistamalla samalla bulgariaa puhuen. Tunsin myös aina pääseväni osaksi niihin pieniin yhteisöihin, jotka muodostuivat esimerkiksi silloin kun ihmiset olivat tulleet samaan aikaan samaan paikkaan, vaikka eivät olisikaan tunteneet toisiaan."