Climate Emergency - nuorisovaihto Ranskassa

Mitä teitte vaihtojaksolla? Millaisista toiminnoista päivänne koostuivat?

Nuorisovaihdossa tarkoituksena oli tutustua ilmasto- ja ympäristöteemoihin sekä kollektiiviseen elämäntapaan. Päivämme alkoivat aamupalalla ja energisoivalla yhteisleikillä, jonka jälkeen siirryimme käsittelemään näitä aiheita yhteisissä työpajoissa. Työpajojen aiheina olivat esimerkiksi veden ilmasto- ja ympäristöhaasteet, permakulttuuriin perehtyminen puutarhatöiden muodossa, ekologisiin taloihin tutustuminen, korinpunonta ja pyörän korjaus. Pääsimme myös kiipeämään puuhun valjaiden kanssa ja loikoilemaan riippumattoon yli 10 metrin korkeuteen.

Vaihdon keskiössä oli myös kollektiivinen elämäntapa, joka näkyi arjessamme konkreettisesti siten, että nukuimme 16 hengen teltoissa ja osallistuimme päivittäin yleishyödyllisiin tehtäviin, kuten ruuanlaittoon ja siivoamiseen. Myös päätöksenteko aktiviteettien ja aikataulujen organisoinnista tapahtui osin yhteisen neuvottelun kautta.

Nuorisovaihdon kollektiiviseen luonteeseen kuului myös omatoimisten työpajojen järjestäminen, mikä tuli meille osittain uutena tietona. Omatoimisille työpajoille oli jätetty aikaa lounaan jälkeen, minkä takia ensimmäisellä viikolla oli enemmän vapaa-aikaa, sillä iltapäivien työpajat käynnistyivät aktiivisemmin vasta toisella viikolla. Suomen tiimi kantoi myös kortensa kekoon työpajojen järjestämisessä, sillä yksi meistä piti työpajan ilmastonmuutoksesta ja ihmisoikeuksista sekä ohjasi joogatunnin kaikkien iloksi.

Mitä uutta opitte? Millaisia oivalluksia jaksolla syntyi?

Leirille mentäessä meillä oli käsitys, että joka päivä olisi jonkinlaista järjestettyä ohjelmaa. Tämä odotus ei kuitenkaan täyttynyt, sillä paikan päällä selvisi, että kukin saisi osallistua vain noin 2-3 työpajaan viikossa, ja niiden tarkempi sisältö selvisi usein vasta työpajojen aikana. Kokemukset vaihtelivat myös suuresti riippuen siitä, toimiko tiiminvetäjän roolissa vai ei. Tiiminvetäjillä saattoi olla paljon intensiivisiä päiviä palavereineen, kun taas muilla odotusaikaa oli välillä liikaakin.

Opimme odottamaan kärsivällisesti esimerkiksi ruokailua sekä joustamaan ja sopeutumaan uusiin suunnitelmiin. Joustoa kysyttiin varsinkin tiiminvetäjiltä, joille roolin laajuus selvisi vasta leirin edetessä. Näimme myös konkreettisesti, kuinka tärkeää aikataulussa pysyminen on, sillä esimerkiksi päivällisen lykkääntyminen vaikutti illan aktiviteettien alkuun. Huomasimme myös, että haasteellisen aikataulutuksen takia omien aktiviteettien järjestämiseen saattoi tulla kynnys, sillä osallistujaryhmän kokoaminen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan osoittautui haastavaksi.

Millaista oli toiminta kansainvälisessä ryhmässä?

Ryhmädynamiikkamme kansainvälisessä ympäristössä muodostui hyväksi, vaikka aluksi tulikin yllätyksenä, että yhtä aikaa järjestettiinkin kaksi nuorisovaihtoa samassa paikassa ja meitä oli yhteensä noin 50 henkilöä aiemmin ilmoitetun noin 20 sijaan. Toisen projektin oli tarkoitus keskittyä enemmän ihmisoikeusteemoihin, mutta käytännössä työpajoja otettiin ristiin eri projektien välillä, eivätkä kaikki aina mahtuneet haluamiinsa ohjelmiin osittain ison osallistujamäärän takia. Saimme kuitenkin mahdollisuuden tutustua laajemmin ihmisiin eri kulttuureista, sillä nuorisovaihdolle saapui Suomen lisäksi ihmisiä Ranskasta, Liettuasta, Espanjasta, Saksasta, Ukrainasta ja Jordaniasta. Ihaniin ihmisiin tutustumisen lisäksi pääsimme osallistumaan myös toisen vaihdon työpajoihin, kuten ajatuksia syventäneeseen vammaisoikeuksia käsitelleeseen työpajaan.

Kaikki olivat leirillä avomielisiä ja keskusteluun pystyi aina osallistumaan sutjakkaasti. Ryhmäydyimme myös tosi hyvin omalla Suomiporukallamme, jossa sai aina olla oma itsensä ja nauraa paljon.

Mitä teitte vapaa-ajalla?

Nuorisovaihdossa jäi aikaa myös omalle tekemiselle ja vapaalle yhteiselolle, johon kuului nuotiolla istuskelua tähtitaivaan alla, yhteislaulua, musisointia, tanssia, lentopalloa, korttipelejä, nuorallakävelyn opettelua ja paljon antoisia keskusteluja. Järjestimme myös päiväretken kauniiseen Besançoniin, uimaretken lähijärvelle ja yöllisen vaelluksen läheiselle lammelle metsän keskelle.

Iltaisin järjestimme kulttuuri-iltoja, joissa jokainen maa esitteli kulttuuriaan esimerkiksi faktapohjaisten ja hauskojen esitysten, tietovisojen ja perinteisten tanssien muodossa. Me esittelimme Suomea pitämällä Powerpoint-esityksen, tanssimalla sutsisatsisatsaata ja letkajenkkaa sekä tarjoamalla hapankorppuja ja salmiakkia. Lisäksi nuorisovaihdon jälkimmäisellä viikolla järjestettiin International dinner, jossa jokainen maa valmisti oman maansa ruokia ja paikalliset kyläläiset saivat tulla nauttimaan yhteisestä ateriasta. Suomen makumaailmoja edustettiin mokkapaloilla ja perunarieskoilla.

Mitä odotuksia oli ennen matkaa ja toteutuiko?

Meillä oli hyvin samankaltaisia odotuksia ja kokemuksia. Toivoimme vaihdolta mahdollisuutta kehittää ranskan ja englannin kielitaitoa, tutustua uusiin ihmisiin ja oppia lisää ilmasto- ja ympäristöasioista. Nuorisovaihdon avoin ja lämmin ilmapiiri tukivat kielitaidon kehittymistä. Lisäksi kukaan ei tuntenut, että olisi jäänyt yksin tai ulkopuolelle porukasta.

Toisaalta temaattinen osuus jäi vaisuksi, esimerkiksi permakulttuuriin ei syvennytty niin paljoa kuin oli toivottu. Niin sanotut teoreettisemmat työpajat olivat sisällöltään ja anniltaan enemmänkin Suomen peruskoulun opetussuunnitelman tasoa paria poikkeusta lukuunottamatta. Tähän saattoi vaikuttaa osaltaan juurikin mainittu Suomen koulutusjärjestelmä sekä valmis harrastuneisuutemme käsiteltyjen aiheiden suhteen, sillä monien muiden maiden osallistujat kokivat saaneensa samoista työpajoista meitä enemmän irti.

Saaralle reissusta jäivät päällimmäisenä mieleen mahdollisuus käyttää ranskaa lämminhenkisessä ja vieraanvaraisessa ympäristössä, vapaa-ajalla käydyt kiinnostavat keskustelut politiikasta ja aktivismista muiden osallistujien ja järjestäjien kanssa sekä makeat yöunet puron solistessa taustalla, hulvatonta hauskanpitoa unohtamatta.

Tiia nautti myös mahdollisuudesta päästä puhumaan ranskaa ja osallistumaan joihinkin työpajoihin ranskan kielellä. Hän nautti myös antoisista keskusteluista muiden osallistujien ja järjestäjien kanssa, puutarhatöistä, kiipeilystä ja uusien tanssien oppimisesta kulttuuri-illoissa.

Mirolle seikkailunhalusta mukaan lähteneenä vaihtojaksossa antoisinta oli tiiviissä yhteisössä eläminen kahden viikon ajan jaetussa kuplassa ja kaikki se inhimillinen vuorovaikutus mitä tuo aika sisälsi. Miljöönä paikka oli myös uskomattoman ihastuttava. Ranskan maaseudulla vapaaehtoisvoimin yhteisö/leirikeskukseksi muutettu vanha paperitehdas, jonka pihalla oli ankkoja, kanoja ja kissoja vapaana vaeltamassa, suuria lehtipuita, tähtitaivas, joki, lehmiä pellolla ja puutarha, jossa oli, entuudestaan tuntemattomia, suuria keltaisia suippotomaatteja. Leirin organisointiin liittyvät ongelmat eivät loppujen lopuksi paljoa painaneet kaiken tuon rinnalla.

Jerika oli lähtenyt reissuun ilman kummempia ennakko-odotuksia, ja palasi takaisin monen hulvattoman muiston kanssa. Jälkeenpäin mietittynä, kaksi viikkoa hävisi aivan yhtäkkiä kaikessa siinä touhuamisessa, yhteisöllisyydessä ja sähläyksessä. Leiri toimi hänelle hyvänä itsereflektio työkaluna, ja vaikka itse leirin teemaan sisältyvät aiheet jäivät hieman ohuiksi, Jerikalle jäi käteen paljon muita oppeja.

Ellalla täyttyivät haaveet korin punomisesta ja pyörän korjauksen oppimisesta, vaikka tuntui, että pyörä tuhoutui enemmän. Pieniä kommelluksiakin sattui pyörällä ajaessa, mutta ne eivät estäneet puuhun kiipeämis kokemusta tai matkaa uimarannalle. Kohokohtana oli päästä näkemään ranskan luomu-ja lähiruokakauppaa, jossa huomasi lähiruaan ja pellolta pöytään periaatteen kunnolla. Nauraa Ella sai enemmän kuin koko vuoteen.